sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Simppeliä

Olen lukenut Sami Sundvikin sekä Kukka Laakson blogia.
Samaa linjaa menee myös yksi lempiblogeistani: My Project is Me. 

Suosittelen lukemaan. Aivan loistavaa tulkintaa näillä viisailla kanssaeläjillä.

Fit you too blogissa käsiteltiin aihetta, miten katukuvassa näykyy muffinsseja.
Tosi usein nämä muffinsin kantajat ovat pienten lasten äitejä.

Kukka Laakso ottaa jossain vanhemmassa kirjoituksessa esille, lentokoneessa tutun " happinaamari ensin itselle" ja vasta sitten muille.

Oma ruokavalio pitää olla kunnossa ensin jotta saa jälkikasvullekkin tervellistä evästä. 
Näitä ja meitä muffinssikroppaisia katsellessa tulee vain mieleen, jos omat eväät ovat pielessä. Ovatko myös jälkikasvun?
Tätä tuskin kukaan vanhempi haluaa, vai mitä?

Sami Sundvikin ja Kukka Laakson blogeissa on hyvät, selkeät neuvot parempaan suuntaan. 
Sekä rehellisiä totuuksia, mihin monet laihdutusprojektit kaatuvat.
Herkkulakkoihin.
Dietteihin.

Kukaan ulkopuolinen henkilö ei pysty ottamaan vastuuta syömisestäni. Vaikka maksaisin tuhansia.
Oma käsi on se joka vie ruuan suuhun.

Kukaan ulkopuolinen ihminen ei voi kantaa vastuuta vääristä valinnoistani.
Helppo olisi syyttää esim. PT oli niin huono, että en laihtunut.
Ravintovalmentaja ei osannut asiaansa, jos olen itse suurentanut " vain vähän" annoskokoja. Tai jättänyt eväitä välistä.

OMA VASTUU tekemisestä tai tekemättä jättämisestä.
Taitaa olla vain paras neuvo tähän ikuiseen viidakkoon.

Mitäs sitten kun on pää sekaisin koko tässä informaatiotulvassa.
Mitä punaista lankaa lähtee seuraamaan?
Gluteiinitonta, sokeritonta?
80% ajasta yllä olevia?
Kohtuus kaikessa?
Mikä on oma punainen lankani...










4 kommenttia:

  1. Moi!
    Tämä puhutteli mua. Olen samaa mieltä, että olen itse vastuussa siitä mitä laitan suuhuni ja siitä mitä ostan kaupasta, ja pienten lasten äitinä olen myös vastuussa siitä, mitä ostan ja syötän lapsilleni. On helppoa lohduttaa lapsia pillimehulla ja pullalla, mutta yhtä helppoa on varata heille välipalaksi banaania ja täysjyväleipää. Itse pysyn ruokavaliosäädöissä helpon tien linjalla ja pidän tärkeänä jonkinlaista hiilihydraattitietoisuutta. Sokerit ja pullat minimiin ja järkeä valintoihin. Pitää muistaa että kaupassa päätetään se mitä kotona syödään... Jos oikein kuurille pitää lähteä, niin sitten voi toki vääntää vaikka millaiset hienosäädöt, mutta ainakin lasten kohdalla haluan pysyä järkevän ja terveellisen ruokavalion linjalla. Ehkä he oppivat siitä jotakin :)

    VastaaPoista
  2. Kiitos KatjaHK, teidän mukavasta blogista ja kommentistasi :)
    Yhtä helppo on laittaa vieraille tarjolle kirsikkatomaatteja ja viinirypäleitä kuin prinsessakeksejä.

    Ajattelin, että shokeeraan vieraitani tälläisellä tarjoilulla, toki olen vielä jättänyt jotain pientä herkkuakin, mutta pienenä välietappina vaan.
    "Maassa maan tavalla".

    VastaaPoista
  3. Minä olen elävä esimerkki siitä, että tietyt tilanteet "ovat vaatineet" esim. suklaata autolla ajaessa. Lapsilta olen aina koittanut piilottaa herkut, mutta kyllähän ne jo äidin keinot on hoksanneet aikavuosia sitten. "suklaa-äiti" onkin ollut lempinimeni :D
    Järkevällä tiellä pysyminen on minun tavoitteeni. Totaalilakko ja muut ääriliikkeet eivät vaan toimi ja se ei ole mielestäni edes inhimillistä. Mutta herkkupäivä ei tartte olla joka päivä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on nykyään hirviä purkkakokoelma autossa, sillä se on yksi paikoisa mikä vaatii "täyttötekemistä" eli syomistä.
      Itselläni yhä edelleen on ongelmana illat, kun laitan lapset nukkumaan ja odotan, että nukahtavat. Silloin ei saa olla MITÄÄN herkkua kaapeissa, ne raahautuvat sieltä tehokkaasti muutoin suuhuni.

      Olen itse ajatellut, etä nämä kohdat täytyy vain tiedostaa ja pyrkiä ulos näistä tavoista.
      Ilman mitään taikatemppuja.
      Jos muutos tulisi niin, että pääkoppapysyy mukana..

      Poista

kiitos, ilahdutit kommentillasi ♥