Talviunen karistaminen

Tämän blogin kirjoittaminen on ollut hunggingolla!
Käyn lukemassa oikean palkin blogeja, ja mieli on näissä asioissa.
Voi, voi. Käytännön toteuttaminen on puheasteella.
Nämä vuodet kun olen tätä asiaa pureskellut ja pohtinut,
ovat kuitenkin menossa oikeaan suuntaan edelleen.

Elämässä tapantuu pieniä palapelin loksahduksia.

• Käynti Shiatsuhoitajalla on vienyt polkua oikeaan suuntaan. Olen tästä niin kiitollinen intuitiolleni ♥
• Olen tiennyt nuoresta asti olevani kunnianhimoinen, monessa asiassa mitä teenkin. Nyt olen joutunut löysäämään esim. urheilullisista tavotteista, mutta samalla oppinut itseni hyväksyntää ja kuuntelua.
  Tähän liittyen urani on saanut tuulta purjeisiin, ehkä odottamattomalla tavalla.
  Urallani pääseen suuntaamaan eteenpäin ja kohti bomeemimpaa puoltani :)
  Toinen urameritti tulee oman yrittämisen kautta, josta olen myös saanut yllättävää tunnustusta ja vaikutusmahdollisuutta.
• Parisuhde on omalla uomallaan, ja varhaiskeskikäisellä pohjalla. Luottamusta ja kunnioitus on päivittäin osana elämäämme.
• Lapset kasvavat, kyselevät ja tuovat esiin omaa persoonallisuuttaan. Välillä kipinät sinkoilevat, mutta asioista on ihana jutella ja pohtia.
• Pidän tärkeänä, että välillä vain yksi lapsista on kotona ja on aikaa kuunnella ja keskittyä vain yhteen jälkikasvun edustajaan.

kuva pinterestistä

                                                                                                                                                                  

Sinun vuorosi loistaa

Sinun Vuorosi Loistaa (Juha Tapio)

Anna minun nähdä sun kasvosi
Nähdä kuinka valosi loistaa
Anna minun kuulla sun äänesi
Kuulla kuinka ilosi soi
Anna sateen huuhtoa surusi
Anna tuulen helmoja nostaa
Tänään on tullut sun päiväsi
Nyt on sinun vuorosi loistaa

Taken from http://lyricstranslate.com/en/juha-tapio-sinun-vuorosi-loistaa-lyrics.html#ixzz3nORpFe1t

Tämä sopi jotenkin tähän sateiseen ja harmaaseen päivään ♥

Miksi täytyy jäädä olotilaan rypemään,
miksi nähdä maailman murheet eikä kauneutta?

Eilen katsoin kun Maria Veitola oli Jutan luona yökylässä,
miksi ihminen joka on kokenut kovia, onkin Suomen menestyvimpiä?

Ehkä siksi, että on kaaduttu, laitettu laastaria polveen ja
nostettu pää ylös ja menty tuulta päin.

Olisiko aika Mairet nousta rypemästä ja ajatella miten hyvin onkaan asiat.

Sovitaanko, että unohdetaan pahat sanat, pahat teot.
Ei välitetä vaan painetaan tuulta kohti?

Pidetään itsestä huolta ja läheisistä, luotetaan, että elämä kantaa.
Oli meillä hiukan ylipainoa tai ei.

kuva lainattu http://www.picturequotes.com/youre-a-diamond-dear-they-cant-break-you-quote-7674

Kyykkyvinkki - Askelkyykyn eri variaatiot ja mitä niistä on hyötyä?

Ihan huima video!

Sanna on täydellisessä tikissä ja tällä jos jollakin kyykyn saa kohdilleen!

Perässä vedettävät

Katsoin hiljattain vanhan Akuutti ohjelman, joka käsitteli laihdutusta.
Siinä haastateltiin kokkolalaista naista, joka oli pudottanut huomattavan määrän painoa.
Hän kertoi, että selkään taputtelijoita riitti urakan alkutaipaleella,
mutta kun painoa alkoi tippua huomattavasti niiin ihmiset alkoivat kauhistelemaan.
"Älä enempää pudota, ettet ole liian laiha", "onkohan tuo nyt enää terveellistä".
Mikä meihin fiksuihin ihmisiin menee?
Miksi kannustus loppuu, ei kai herranjumala kukaan pomppaa ylipainoisesta anorektikoksi?
Miksi ei voisi jatkaa toisen kannustamista ja olla aidosti iloinen toisen puolesta?
Pahinta laihdutuksessa onnistuneelle on tokaista,
no nyt kun olet jo laihtunut tuon verran voit taas syödä normaalisti.
Mikä on normaalisyömistä, jos tyyppi on ollut sairaalloisen lihava??

Aikamoisen kommenttiboksi keskustelun aikaansai tämä kirjoituskin:
http://fityoutoo.fitfashion.fi/2015/07/02/kun-katson-ymparilleni-niin-joka-paikassa-tursuaa/ .
Emmekö me uskalla enää lausua ääneen oikeasti todellisia asioita lainkaan?

Emmekö saa huolestua hyvinvoinnista?

Oikeasti on hyvä, että joku uskaltaa puhua asioista oikeilla nimillä.

Ainakin itse kyseenalaistan hiukkasen meidän terveydenhuollon osaamista ( en missään nimessä kaikkien).
Miten oikeasti vakavasti sairaat ja huonossa kunnossa henkisesti ja fyysisesti olevat saavat itselleen tarpeellista hoitoa- muutakuin tuurilla, että kohdalle osuu osaava ja välittävä henkilö?

Mitä, jos kansastamme on tullut hyshys kansa, ja kaikki asiat vain lakaistaan maton alle? 
Ei uskalleta sanoa esim. neuvolassa, että "älä hyvä ihminen syö niitä pullia tai fazerin sinistä jokainen päivä". 
Normaalissa raskaudessa ei voi lihoa 1kg/vko, jos syö tavalliseen tapaan. 
Itsellä meni esikoisen aikana yksi levyllinen päivässä ja kas kummaa kun kiloja kertyi +20kg...

Painon kerryttäminen ja pudottaminen on ihan puhdasta matikkaa pääosin, jos tiputtaa painoa niin miinuskaloreilla laihtuu, liikunta on plussaa ( tässä tapauksessa miinusta) ja pluskaloreillla lihoo.
Näin se vaan menee.

Otsikkoon vielä viitaten, 
oletko huomannut, että oma olotilasi on suoraan verrannollinen ympärisöösi?
Jos ympärillä on postiivista latausta ja terveellisyyden kannattajia- omakin projekti on huomattavasti helpompaa.
Jos taas esim. ystäväsi on ikuinen laihduttaja ja tukeudut häneen sekä hänen ajatusmaailmaan, "aloitetaan taas maanantaina", sitä maanantaita ei kuuna päivänä tule!

Pakko on vaan ottaa vastuu omiin käsiin ja otettava vastuu siitä mitä kurkusta alas laittaa. Ei pelkästään oman itsen vuoksi vaan myös jälkikasvun takia :)

Mäkeä ylös ja alas - Hiit-treeniä (!)

Kävin hiljattain työfyssarilla,
sillä kroppani kummallista käyttäytymistä on selvitelty monelta eri kantilta.
Alan tuntemaan itseäni jo luulosairaaksikin,
kun mitään ei selviä.

Kuitenkin hellejakso selvästi painaa kilpirauhasta, aiheuttaa migreeniä,
sekä turvotusta.
Eihän normaali kroppa toimi näin, vai toimiiko?

Ylämäkitreenissä hengästymisen aiheuttama paine tuntuu kurkussa??

Onko syytä taistella itsenä näiden olojen yli ja jatkaa urheasti.
Johtaako se parempaan vai huonompaan oloon?
Mistähän näihin kysymyksiin löytäisi oikean vastauksen?

No, jokatapauksessa olen kyllästynyt ottamaan yhden askeleen eteen ja kaksi taakse.
Teen mäkitreeniä ja sen lisäksi peruslihaskuntoliikkeet sekä kehonhuoltoa.

Ruokavalio on prosessin alla..

Väliaikatietoa

Painosta ja shiatsusta.

Käyn edelleen sännöllisesti shiatsussa ja se tarkoittaa noin kerran kuukaudessa.
Viime kerralla olin juuri aloittanut PT:n kanssa ja lihakset olivat hiukan hellänä.
Sain mukaani kukkatippoja joita otetaan veden kanssa täydentämään hoitoa.
Lisäksi sain väsyyneeseen alaselkään pohkeen alareunaan ulkosyrjälle mojovan pisteen paineltavaksi.
Uh, kun tuo piste voikaan olla kipeä eli sen painelu tulee todella tarpeeseen selitti hoitajani.

En voi ylistää enempää Shiatsu-hoitajaani, voiko ihanampaa ja taitavampaa ihmistä olla!
Tällä kerralla kun menin eilen hänen käsittelyynsä, takana oli oikeasti äärimmäisen stressaava pari viikkoinen.
Paino junnaa edelleen ja henkisesti olen pitänyt viikon "hermolomaa" projektista.
Lähinnä keräten uutta motivaatiota, ja sainkin sitä tukemaan omaan silmään vielä miellyttävämmän ruokavalion sekä treeniohjelman.
Tykkään ihan hirmuisesti oikeassakin työssä siitä, että minulla on tavoite ja sen saavuttamiseksi saan vapaat kädet mutta tietyin raamein.
Sain ehkä itselleni mielekkäämmän ruokavalion ja helpommin toteutettavissa olevan. Ja treenit saan suunnitella osin itse, kunhan tietyt kriteerit täyttyvät.

Vielä palatakseni tuohon eiliseen hoitooni.
Hoitoa edeltäneessä keskustelusa, sanoin että kroppani on jotenkin tosi turvonnut ja kerroin stressaavasta ajanjaksosta.
Kuitenkin viime kertaan nähden olin äärimmäisen innostunut kuukausi sitten saamistani kukkatipoista, jotenki tuntunvat minulle sopivilta.
Hoidon jälkeen sain kuulla, että kroppani oli todella tukossa, mutta onneksi kehoni vastaanottaa hyvin hoitoa ja oikeasti olin kuin uudesti syntynyt kun noudin pedistä. Etenkin alaselkäni, vaikkakin makasin yli tunnin, oli enemmän kuin vetreä.
Olo on ollut tänäänkin aivan yhtä hyvä, ehkä henkisesti olen ollut hiukan tööt,
mutta toivottavasti keho ja mieli päästää stressin ulos näin :)

Sokeri tuo kavala kaveri

En ole ikinä tupakoinut,
mutta voin kuvitella että sokeri on ihan yhtä koukuttava aine.

Huomaan, että liian vähän syöminen ruokkii sokerin himoa. 
Ja jos erehtyy ottamaan vain vähän jotakin makeaa,
himo on kahta kauheampi.

Neljä ensimmäistä viikkoa olin ihan ruodussa,
tänään söin puolikkaan suklaamunan, joka oli jäänyt lapselta pääsiäisestä.
Ja voi apua kun oli pahaa. Siis oikeasti pahaa, ulkolaista, huonoa suklaata.
Olisima säästänyt morkkiksen johonkin laadukkaaseen tuotteeseen!
Lauantaina ollessani työmatkalla, kävelin reippaasti ennen kotimatkalle lähtöä Makuunin ohi.
Ja tuuletin. Ok, olen ottanut edelleenkin sosiaalisissa tilanteissa palan ja sen toisenkin. Mutta siitä olen ylpeä, että en ole antanut koko kättä vietäväksi.

Pieniä askelia, vai mitä?

kuva pinterestistä

Notkoselän pelastus

Shiatsuhoitajani neuvoi minua painelemaan akupisteitä pohkeiden alaosasta,
en osaa teille selittää missä paikka on mutta tuntuu ihan törkeän kipeältä kun oikean kohdan itseltään löytää.

Alaselkäni on ollut hieman väsynyt yllättäen kasvaneista treenimääristä.
Sain siihen hyviä vinkkejä.
Selkäni vetää helposti alaselästä notkolle, joten siihen vastavenytys on paikallaan.

kuva pinterestistä

Yllä olevassa asennossa tai vastaava, mutta jalat koukussa tulisi pysyä jonkin aikaa.
Pikkuhiljaa kuulemma selkä alkaa pyöristyä oikeaan suuntaa, mutta vaatii säännöllisyyttä.
Teen itse vielä loivemmin kun en pääse ihan tuollaiseen mutkaan. Eli laitan takapuolen alle kasan tyynyjä ja nostan jalat kokkuun vatsan päälle. 
Myös näin alaselkä pyöristyy muuhun kuin notkoasentoon.

Proteiinitankkaus

Ei ihan ole otsikon mukainen, mutta läheltä liippaa.
Itse en kertakaikkiaan ole pystynyt (jaksanut, ehtinyt) liikkumaan viimeisenä kahtena vuotena sellaista määrää mitä olisin halunnut.

Kuitenkin paljon ruuasta ja liikunnasta kiinnostuneena ohjasin syömistäni erittäin proteiinipainoisesksi.
Kunnes laitoin Sami Sundvikille kysymyksen,
pitääkö proteiinia mättää vaikka syystä tai toisesta ei pysty liikkumaan / tekemään voimaharjoittelua?
Vastaus oli, että ei ainakaa huimia määriä.
Luotan Sami Sundvikin sanaan, joskus hän kärjistää mukavasti asoita, mutta pointti tulee aina hyvin selväksi.

Luin vain jonkun linkkaaman tälläisen jutun:

Koko juttu löytyy täältä : http://www.hs.fi/ruoka/a1425281220464?jako=c81b863f3ee89dec0867b939cdf66320&ref=fb-share

Asiathan vaan menevät niin, että täytyy kuunnella omaa kroppaa ja tuntemuksia.
Tehdä niiden perusteella omat linjavedot. 

Polvet paukkuu

Ollessani työpaikkani järjestämällä kuntokurssilla,
ihan PT kauden alkutaipaleella ja todella vähän liikkuneena, 
huomasin jännittävän asian:
Polveni nauttivat askelkyykyistä!

Olin hyvin hämmästynyt lopputuloksesta, kun alkulämmittelynä oli erilaisia polvennostoja,
kyykkyjä eri suuntiin. Ja eri variaatioilla.
Varsinaisesa treerinnä polvet eivät paukkuneet eivätkä kipeytyneet.

Huomaan kotonakin kun teen kotitreeniäni
näiden sujuvan huomattavasti paremmin, kun lämmittelen kevyillä kyykyilla suuntaan ja toiseen. 
Sekä lisään polvennostoja.
Näillä pohjilla hypäten tehdyt kyykytkin menevät polvien osalta kivuttomasti.

kuva pinterestistä