Cambridge

Edellisessä postauksessa sivusinkin tätä aihetta.

Tämä herättää itselleni kaksijakoiset mielikuvat.

Olin ensimmäisen kerran elämässäni reilusti ylipainoinen,

aloitettuani Cambridge kuurin.
Liikakiloja oli noin 15kg, eli saman verran kuin nytkin.

Mielestäni pussikeitot saisivat olla ylipäätään vain hetkellinen lähtölaukaus elämäntapamuutokseen.

Jos aloittaisin uudestaan tämän projektin,

en aloittaisi ajattelumallilla:

”Kaikki tulokset tänne mahdollisimman nopeasti!”

Vaan:

”opettelen syömään pussikeittojen avulla säännöllisesti ja pienennän annoskokoja näiden (kuitenkin hyvänmakuisten) pussien avulla, oman ruokailun lisänä”.
Tarjoaisin valmentajana buustausta aineenvaihduntaan tällä konstilla sekä ruokailun rytmittämistä oikeaan suuntaan.

Oma toiveeni olisi ollut saada henkilökohtaisesti räätälöityjä ratkaisuja, noihin pusseihin yhdistettynä.

Minulla oli todella ihana valmentaja, sitä ei käy kieltäminen.

Osaan olla aika jyräävä kun sille päälle satun.

Olisin kaivannut kunnon oikeille raiteille ohjausta,

minusta tuntuu että heillä onkin panostettu tähän nykyään.

kuva:Pinterest

Omalla kohdallani kilpirauhasen vajaatoiminta veti käsijarrun päälle.

Ja painoin putoaminen stoppasi kuin seinään.
Tuskailin tätä valmentajalle, sillä olin oikeasti todella kurinalainen ja pysyin tarkasti ruokavaliossa. Sekä liikuin todella paljon ja monipuolisesti.

Epäilen jälkikäteen, että sain liian vähän kaloreita tai söin liian harvoin. Sillä tässä vaiheessa olin alkanut syömään pussien lisäksi jo ”oikeaa” ruokaa.

Aineenvaihduntani luultavimmin kävi vain liian matalilla tehoilla.

Ihanaa tässä kuurissa oli,

että tapasin taas laihan minäni.

Energia oli aivan taivaallista,

sitä riitti ja riitti.

Kuurin aikana tajusi tunnesyömisen ja tapasyömisen.

Kun eväät olivat rajoitetut ja ruoka-ajat selvät,

huomasi missä kohtaa syö tavan orjana eikä nälän.