perjantai 7. helmikuuta 2014

painon pudotus

Painon pudotus on oma taiteen lajinsa.

Keskiviikon Jutan Superdietit- jaksossa tarinan päähenkilö oli sanonut alussa, että ei ymmärrä miten vaaka voi näyttää niin isoa lukemaa.
Eihän hän oikeasti ole lihava.
Muutoksen nähtyään hän tajusi,
miten huonossa jamassa hän olikaan ollut.

Itselläni oli samanlainen tilanne.
Ajattelin jotenkin toisen lapsen jälkeen,
että tämä on nyt tätä- eihän kropan tarvitse ollakkaan entisenlainen.
APUA!
Hälyytysmerkki nro 1.
Selittele tilanne parhain päin.

Olen liikkunut koko lapsuuden ja aikuisiän erittäin aktiivisesti.
Elämäntapani on muutenkin ollut hektistä.
Nyt voimavarani ja keskittyminen on jälkikasvussa,
mutta itseni olen unohtanut totaalisesti.
Hälyytysmerkki nro 2.

Toisaalta onnekseni olin Cambridge – kuurilla. Vaikka kilot tulivat korkojen kera takaisin.
Onni tässä oli se, että huomasin kroppani taipuvan pienuuteen.
Kuten tässä aiemminkin on tullut pohdittua,
laihduttaminen on mörkö.
Elämäntapamuutos on pop.
Helpommin sanottu kuin tehty.

Nyt pidän edelleen pääni kylmänä ja etenen hitain askelin.

Edelleen kolme päätöstäni on pitänyt;
veden juonti,
gluteiinittomuus
sekä proteiinipitoinen aamupala.

kuva: we heart it


Tuloksia tässä vielä odotellaan…

Huomioita yllä olevista:
Töissä eikä kotonakaan ole järjetöntä tapasyömistä.
Etenkin gluteiinittomuuden jälkeen mielitekojen määrä on romahtanut.
Sekä turvotus on hiljalleen huvennut.
Proteiinipitoinen aamupala on auttanut aamun mielitekoihin ja lounasaikaan on oikea nälkä.
En ole ehdoton natsi tuon gluteiinittomuuden kanssa.
Esimerkiksi asiakastapaamisessa otan kohteliaisuudesta ”huonon” vaihtoehdon, mutta valitsen silti huonoista vaihtoehdoista paremman.
Mutta jos pystyn valitsemaan, valitsen oikean vaihtoehdon.

Tämän gluteiinittoman muutoksen läpivienti vaatii hiukan enemmän aikaa,että tämän saa rutiininomaiseksi.


Seuraavaan steppiin varaan hiukan väliä, jotta en aiheuttaisi takapakkia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

kiitos, ilahdutit kommentillasi ♥