Näytetään tekstit, joissa on tunniste kyynel silmäkulmassa. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste kyynel silmäkulmassa. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Talviunen karistaminen

Tämän blogin kirjoittaminen on ollut hunggingolla!
Käyn lukemassa oikean palkin blogeja, ja mieli on näissä asioissa.
Voi, voi. Käytännön toteuttaminen on puheasteella.
Nämä vuodet kun olen tätä asiaa pureskellut ja pohtinut,

ovat kuitenkin menossa oikeaan suuntaan edelleen.

Elämässä tapantuu pieniä palapelin loksahduksia.

  • Käynti Shiatsuhoitajalla on vienyt polkua oikeaan suuntaan. Olen tästä niin kiitollinen intuitiolleni ♥
  • Olen tiennyt nuoresta asti olevani kunnianhimoinen, monessa asiassa mitä teenkin. Nyt olen joutunut löysäämään esim. urheilullisista tavotteista, mutta samalla oppinut itseni hyväksyntää ja kuuntelua.
    Tähän liittyen urani on saanut tuulta purjeisiin, ehkä odottamattomalla tavalla.
    Urallani pääseen suuntaamaan eteenpäin ja kohti bomeemimpaa puoltani :)
    Toinen urameritti tulee oman yrittämisen kautta, josta olen myös saanut yllättävää tunnustusta ja vaikutusmahdollisuutta.
  • Parisuhde on omalla uomallaan, ja varhaiskeskikäisellä pohjalla. Luottamusta ja kunnioitus on päivittäin osana elämäämme.
  • Lapset kasvavat, kyselevät ja tuovat esiin omaa persoonallisuuttaan. Välillä kipinät sinkoilevat, mutta asioista on ihana jutella ja pohtia.
  • Pidän tärkeänä, että välillä vain yksi lapsista on kotona ja on aikaa kuunnella ja keskittyä vain yhteen jälkikasvun edustajaan.
kuva pinterestistä
                                                                                                                                                                  

perjantai 2. lokakuuta 2015

Sinun vuorosi loistaa

Sinun Vuorosi Loistaa (Juha Tapio)
Anna minun nähdä sun kasvosi
Nähdä kuinka valosi loistaa
Anna minun kuulla sun äänesi
Kuulla kuinka ilosi soi
Anna sateen huuhtoa surusi
Anna tuulen helmoja nostaa
Tänään on tullut sun päiväsi
Nyt on sinun vuorosi loistaa



Tämä sopi jotenkin tähän sateiseen ja harmaaseen päivään ♥

Miksi täytyy jäädä olotilaan rypemään,
miksi nähdä maailman murheet eikä kauneutta?
Eilen katsoin kun Maria Veitola oli Jutan luona yökylässä,
miksi ihminen joka on kokenut kovia, onkin Suomen menestyvimpiä?

Ehkä siksi, että on kaaduttu, laitettu laastaria polveen ja
nostettu pää ylös ja menty tuulta päin.

Olisiko aika Mairet nousta rypemästä ja ajatella miten hyvin onkaan asiat.

Sovitaanko, että unohdetaan pahat sanat, pahat teot.
Ei välitetä vaan painetaan tuulta kohti?

Pidetään itsestä huolta ja läheisistä, luotetaan, että elämä kantaa.
Oli meillä hiukan ylipainoa tai ei.