Suunnitelmallisuus, painonhallinta

Painonhallinta, mikä mörkö edelleen!
Painonhaalinta lienee omalla kohdallani oikea termi.

Nyt olen ollut noin 6-vuotta ylipainoinen. Keväällä on tämän tapahtuman merkkipäivä.
Mikä on oikea tapa laihtua?
Tuskin mikään? Voisin palkata useamman PT:n piiskaamaan itseäni,
Tekemään vihaamani raejuusto-ruokavalion ja tämän jälkeen turhautuen, oksennus kurkussa yrittää alas ruoka-aineita joita vihaan.

Olisiko nyt se hetki, että rakastan itseäni riittäväsi ja aloitan oikein syömisen ja unohdan itseni rääkkäämisen ❤

Kaksi korvaa, yksi suu

Kaksi korvaa, yksi suu. Käytä näitä tässä suhteessa.
Tätä olen yrittänyt opetella viime aikoina.
Olen oikeasti kiinnostunut ihmisistä, heidän tekemisistään. Tämä ei ole uteliaisuutta, vaan välittämistä. 
En ole uskaltanut kiinnostua toisista, kun olen ajatellut, että minua pidetään uteliaana.
Uuden toimenkuvan myötä olen istunut lukuisissa koulutuksissa ja ne opettavat myös olemaan minä.
Voiko olla ihanampaa kuin näin keski-iän kynnyksellä mennä itseensä?

Olen jo pienen ajan kuluessa huomannut, mitä enemmän kuuntelen muita, sitä enemmän opin itsestäni. Antoisaa, toivottavasti molemmille osapuolille ❤

Jo aiemmin, ennen tätä valaistumista, olen ajatellut lapsien harrastukset mainioina tapoina tavata uusia ihmisiä. 
Oiva tapa verkostoitua on tehdä talkootyötä.
Kumpa kaikki ymmärtäisivät tämän mahdollisuuden!

Muista käyttää osiasi oikeassa suhteessa 👍

Yksi lempiblogistin ajatus ja viittausta Essi Sairasen tutkimukseen

Luin yhtä lempiblogiani, jutut esim. uusin: http://toobigtobeme.fitfashion.fi/2016/06/04/kurkistus-ratkaisuvalmennusta/#comment-90978 mitä Anna kirjoittaa hyvinvoinnista / liikunnasta & ravinnosta osuvat ja uppoavat.

Tässä oli hyvää pohdintaa kahdesta ääripäästä ja miten löytää sen kultaisen keskitien.
Sen kysymyksen äärellä tässä ollaan!

Anna viittasi jutussaan Iltasanomien artikkeliin ; http://www.iltasanomat.fi/laihdutus/art-2000001182508.html.
Suomalainen tutkija, Essi Sairanen kertoo monta hyvää tosiasiaa: ” Syömisen pitäisi olla tarpeen eikä tunteiden säätelemää”.
”Myönteinen suhtautuminen ruokaan auttaa, eikä yhden keksin syöminen tarkoita sitä, että peli on laihduttamisen suhteen menetetty.”

Näin se menee, mutta miten saa pitäydyttyä siinä yhdessä keksissä?

Tässä suora lainaus Iltalehden sivuilta: (http://www.iltasanomat.fi/laihdutus/art-2000001182508.html)

Hyväksy tunteesi ja laihdu

1. Motivoidu

Mieti elämänarvojasi. Mitä haluat tehdä? Auttaako painon pudottaminen sinua toteuttamaan itsellesi merkityksellisiä asioita?

Essi Sairasen tutkimuksen mukaan laihduttamisen tulokset ovat pysyvämpiä, kun kyse on arvoihin perustuvasta elämäntapamuutoksesta. Sen sijaan pelkällä tahdonvoimalla laihduttaminen ei ole kestävä tapa.

2. Armahda

Ole itsellesi armollinen. Jos sinnittelet väkisin syömättä, mielihalut vain lisääntyvät.

3. Tiedosta 

Herkkuja pursuava ympäristö herättää halun syödä. Erota tunne aidosta fyysisestä nälästä.

4. Hyväksy

Mielihaluja saa tulla, mutta anna niiden myös mennä. Jokaiseen tunteeseen ei pidä reagoida. Ota arvot tueksi, kun kohtaat vaikeuksia. Haluatko hetken helpotuksen vai edistää hyvinvointiasi pitkällä tähtäimellä?

5. Pureskele

Pysähdy aistimaan ja nauttimaan. Jos ahmit, kehollasi ei ole aikaa reagoida, oletko kylläinen.

6. Elä

Oma elämäsi on se tärkein. Bikinikunto ei ole pakollinen. Voit tehdä itsellesi tärkeitä asioita painostasi riippumatta.

Kaksi porukkaa

Olin tapahtumassa, jossa oli vapaamuotoista keskustelua,
teemana hyvinvointi.
Illan käsikirjoitukseen kuului myös herkkuja ja hiukan skumppaa.
Olin itse ulkopuolinen taho ja muut olivat tuttuja/ystäviä keskenään.

”Virallisen” osuuden jälkeen, mikä ei missään vaiheessa ollut virallista,
tämä naisryhmittymä teki omat päätöksensä;

Muutama tyylikkäästi laittautunut nainen teki lähtöä, verukkeena se,
että heidän piti lähteä lenkille sulattelemaan syödyt herkut.
MIKÄ IHANA TEKOSYY! Oikeasti, iso hatunnosto! Jossain kohtaa olisin miettinyt,
että mitä jeesustelua, mutta nämä naiset kantavat vastuunsa omasta kehostaan ja
näyttävät juuri siltä.
Ei sillä loppuporukka on ihan yhtä hyvän näköistä ja heidän iltansa jatkui ansaitusti
kaupungin yöhön. Mietin kotiinpäin ajellessani, että kumpaan porukkaan haluaisin
samaistua ja kyllä vaaka kallistui ensimmäisten puoleen.

Hiljan luin myös http://www.lily.fi/blogit/coco-sweet-dreams/helpotusta-arkeen blogista luppoajan täyttämisestä liikunnalla.
Huippua ”juoksen töistä kotiin”, ”juoksen pojan futistreenien ajan”, ”aina löytyy aikaa liikunnalle, vaikka arki olisi kuinka kiireistä”!

Intuitio, voimakas tienviitta

Miksiköhän tämä ihana asia hukkuu arjen kiireeseen.
Elän käsittääkseni monen muun tavoin ruuhkavuosia.
Eikä siinä mitään, nautin ihan oikeasti täysin siemauksin.

Kuten edellisessä postauksessa kirjoitin,
olen ottanut tähän elämäntaparemonttiin toisen näkövinkkelin.

Stressin purun.

Viikossani ei ole yhtään ainutta vapaata iltaa,
toissa viikolla molemmat tyttäreni ilmoittivat menevänsä tyttökerhoon ja mietin kahdesti jäänkö kotiin vai "tuhlaanko" illan hömppäluentoon.

Luennon piti yksi positiivisimmista ja energiaa antavimmista ihmisistä jonka olen tavannut. 
Kannatti siis valita oikein ja mennä luennolle ♥

Luennon kantavia ajatuksia oli ( melkein tuli itku, kun huomasin, että olen näiden asioiden kanssa tehnyt töitä oman mieleni kanssa ja päätynyt monessa asiassa samaan )

että on otettava vastuu omasta tekemisestä,
tekosyyt ja olosuhteet ovat vain jarruna unelmien toteuttamiselle.

100% vastuu = unelmien toteutus