Intuitio, voimakas tienviitta

Miksiköhän tämä ihana asia hukkuu arjen kiireeseen.
Elän käsittääkseni monen muun tavoin ruuhkavuosia.
Eikä siinä mitään, nautin ihan oikeasti täysin siemauksin.

Kuten edellisessä postauksessa kirjoitin,
olen ottanut tähän elämäntaparemonttiin toisen näkövinkkelin.

Stressin purun.

Viikossani ei ole yhtään ainutta vapaata iltaa,
toissa viikolla molemmat tyttäreni ilmoittivat menevänsä tyttökerhoon ja mietin kahdesti jäänkö kotiin vai "tuhlaanko" illan hömppäluentoon.

Luennon piti yksi positiivisimmista ja energiaa antavimmista ihmisistä jonka olen tavannut. 
Kannatti siis valita oikein ja mennä luennolle ♥

Luennon kantavia ajatuksia oli ( melkein tuli itku, kun huomasin, että olen näiden asioiden kanssa tehnyt töitä oman mieleni kanssa ja päätynyt monessa asiassa samaan )

että on otettava vastuu omasta tekemisestä,
tekosyyt ja olosuhteet ovat vain jarruna unelmien toteuttamiselle.

100% vastuu = unelmien toteutus

Ravitsemusterapeutin kynästä & pohdintaa

"Vinoutuneella suhtautumisella syömiseen tarkoitan syömiseen liian vakavasti tai liian huolettomasti suhtautumista eli yksinkertaisesti syöminen perustarpeena sivuutetaan tai sen rooli elämässä on korostunut."

Luin eilen iltasaduksi erilaisia blogeja ja tämä yllä oleva jäi vielä yön ylikin kummittelemaan ajatuksiini.
Luin tämän tekstin, joka on suora lainaus, blogista Lounaalla ravitsemusterapeutin kanssa.
Mielestäni tämä oli enemmän kuin hyvin sanottu!
Oma ongelmani syömisessä on se, että kun keskityn ja rajaan tiukasti asioita ruokavaliostani pois- onnistun. Mutta kun sattuu ensimmäinen repsahdun niin lannistun täysin.
Eli suhtaudun syömiseeni liian vakavasti, ja kun tästä vakavasti otettavasta ruokavaliosta satun lipeämään. Loikkaan heti toiseen äärilaitaan. Eli hypään heti liian huolettomaan syömiseen. Haloo! Kultainen keskitie tässäkin olisi pop!!

Kerroin aiemmin, että tilasin ruokavalion, oman ruokapäiväkirjani perusteella.
Ruokavalio ja siihen liittyvät kommentit olivat huippuja.
Oma tuuliajoni on estänyt siihen tarttumisen.
MUTTA pikkuhiljaa olen hivuttumassa sitä kohden.

Katri antoi minulle ruokavalion tehdessään aivan loistavat tienviitat ja ihanan rehellistä palautetta syömisistäni.
Ihastelen myös hänen tapaansa kirjoittaa blogia.
Ei mitään kaunisteluja asioista vaan tiukkaa faktaa. Täydellistä!

En halunnutkaan mitään muuta kuin yhden paperin ja analyysin tekemisistäni.
Tilanteeni on ollut pari viime vuotta se, että en ole pystynyt ottamaan kiinni tästä projektista nimeltä "minä".

Nyt ladut on pikkuhiljaa tampattu mielen perukoilla siihen malliin, että uskoa alkaa löytymään. Tämä yllä oleva Pinterestistä löytynyt kuva kertoo juuri olennaisen...

Polar Loop, äidin salaiset liikunnat

Huoh, hengissä ollaan.
Elän ruuhkavuosia, kuten ehkä myös sinä.

Olen onnellinen,

• minulla on kaksi lasta ja yksi kaksilahkeisen sekä pieni maukuva kaveri.
• omistan täysipäiväisen työn, jossa viihdyn sekä työn että työkavereiden puolesta.
• lapsillani on monta ihanaa harrastusta- josta he oikeasti nauttivat.
• pyöritän omaa yritystä päätyön ohella.
• saan toimia luottamustehtävissä, olemalla yhden joukkueen joukkueenjohtaja ja toisen huoltaja.
• perhe, josta olen maailmaan ponnistanut, on minulle tärkeä ja läheinen.
• omistan ihania, erilaisia ja erityylisiä ystäviä.

Faktaahan on, että tunnit eivät tule lisääntymään kellossani.
Nyt on aika raivata kalenteriin mamman laatuajat.

Kaikki lähti tästä :

Teen päivätyökseni toimistotyötä. 

Ja jos en liiku lainkaan työpäivän jälkeen, askelsadoni on noin 3000 (!) askelta !!!
Varmasti sinä, joka olet seisomatyössä kauhistelet tätä.

kuutena päivän viikossa autoni starttaa lasten harrastukseen tai sivutoimisen yrittäjän menoihin.
Autoa on hirvittävän hankala ajaa polkemalla.
Aikataulut eivät anna myöskään periksi sitä, että menisimme pyörällä. Enkä kieltämättä nynnynä talvipyöräilijänä uskalla hypätä pyörän selkään ikinä, koskaan, milloinkaan lokakuun jälkeen pyörän selkään.

Olen ottanut tavaksi lisätä liikuntaani viikko toisen jälkeen / en ihan näin tiheästi, mutta keskittynyt pitämään olemassa olevan liikunnan ennallaan ja tavoite on lisätä määrää hiljalleen.. 

Edelleen koen ongelmaksi palautumattomuuden.
Ratkaisu: kävelyn sijaan uiminen, ei niin iso ongelma. Sillä käyn salaa tyttäreni harrastuksen aikana kroolaamassa. Ja ehdin venyttelemään vielä höyrysaunan lauteilla ♥ Älkää ihmetelkö, jos joku painaa laput silmillä uima-altaaseen ja saunaan, mitään vilkuilematta pukee päälleen ja katoaa viivana syksyn pimeyteen.
Se olen minä, nauttimassa täysin omasta ajastani. Tämä on yksi varastus kalenterista.

Toinen varastus on 4 kerran taivaallinen Metod Putkisto syvävenyttely peruskurssi. 

Apua mikä nautinto!
Kroppa jotenkin sulaa tunnilla hyvässä opetuksessa ja on täydellistä keskittyä hengitykseen ja kroppaansa puolitoista tuntia kerrallaan.

Milläs mallilla teidän syksyn liikunnat ovat?