"Vinoutuneella suhtautumisella syömiseen tarkoitan syömiseen liian vakavasti tai liian huolettomasti suhtautumista eli yksinkertaisesti syöminen perustarpeena sivuutetaan tai sen rooli elämässä on korostunut."
Luin eilen iltasaduksi erilaisia blogeja ja tämä yllä oleva jäi vielä yön ylikin kummittelemaan ajatuksiini.
Luin tämän tekstin, joka on suora lainaus, blogista Lounaalla ravitsemusterapeutin kanssa.
Mielestäni tämä oli enemmän kuin hyvin sanottu!
Oma ongelmani syömisessä on se, että kun keskityn ja rajaan tiukasti asioita ruokavaliostani pois- onnistun. Mutta kun sattuu ensimmäinen repsahdun niin lannistun täysin.
Eli suhtaudun syömiseeni liian vakavasti, ja kun tästä vakavasti otettavasta ruokavaliosta satun lipeämään. Loikkaan heti toiseen äärilaitaan. Eli hypään heti liian huolettomaan syömiseen. Haloo! Kultainen keskitie tässäkin olisi pop!!
Kerroin aiemmin, että tilasin ruokavalion, oman ruokapäiväkirjani perusteella.
Ruokavalio ja siihen liittyvät kommentit olivat huippuja.
Oma tuuliajoni on estänyt siihen tarttumisen.
MUTTA pikkuhiljaa olen hivuttumassa sitä kohden.
Katri antoi minulle ruokavalion tehdessään aivan loistavat tienviitat ja ihanan rehellistä palautetta syömisistäni.
Ihastelen myös hänen tapaansa kirjoittaa blogia.
Ei mitään kaunisteluja asioista vaan tiukkaa faktaa. Täydellistä!
En halunnutkaan mitään muuta kuin yhden paperin ja analyysin tekemisistäni.
Tilanteeni on ollut pari viime vuotta se, että en ole pystynyt ottamaan kiinni tästä projektista nimeltä "minä".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
kiitos, ilahdutit kommentillasi ♥