Totesin ukkokullalle viime viikolla, että kylläpä mieli on aurinkoisempi kun ruho saa liikuntaa.
Ihan suoraan verrannolinen mieleen.
Oletteko huomanneet?
Kun oikein kiristää niin eikös tästä eteenpäin mennä lenkille/salille eikä karkkipussille?
Nyt kun on kuunnellut omia mielihaluja myös liikkumisen suhteen,
tuntuu liikunta jälleen luontaiselta eikä pakkopullalta.
Viime viikon jumien jälkeen tajusin himmata, mutta kuitenkin käydä myös lenkillä. Enkä vetänyt totaalista stoppia tekemiseeni.
Olen yrittänyt myös kiinnittää huomiota läsnäoloon sekä lasten, että aikuisten kanssa.
Tuntuu, että ei ehdi edes kuunnella kunnolla mitä ympärillä olevat ihmiset sanovat, kun viiletetään jo tukka putkella seuraavaan etappiin.
Yritän nähdä ympärillä olevan hyvän ja luottaa siihen että oikeus voittaa.
Edelleen elämässäni on taustavaikuttajia, jotka ovat elämäni energiasyöppöjä. Mutta tarvittaessa saan pidettyä nämä ihmiset etäällä itsestäni.
Onneksi.
Olen oppinut sanomaan ei ja ilkeille ihmisille takaisin niin, että toivottavasti huomaavat jossain vaiheessa urpoutensa. Ja osaisivat ottaa oppia.
Toivottavasti :)
Nautin ystävistäni <3
Etenkin töistä olen saanut muutaman kultaakin kalliiman ystävän. Samoin lasteni harrastukset ovat kartuttaneet elämääni ihanilla ihmisillä.
Unohtamatta arvokkaita lapsuuden, nuoruuden ja opiskelujen tuomia ihania suhteita.
Tutkimalla omaa käytöstä tietyissä tilanteissa ja tarvittaessa muuttamalla käyttäytymistä omaan, toivomaani suuntaan. Saan ihan hirvittäviä kicksejä.
Elämä on ihanaa ♥
Juurikin näin ☆ Hienoihin asioihin tarttumista!
VastaaPoistaEilen tiedätkö, sanoin saman miehelleni. Oltiin aamupäivä toisella paikkakunnalla, minä kävin kampaajalla, mies parturoitiin ja hän kävi vielä siellä töissään. Hänen alaisiaan on tälläkin paikkakunalla ja samalla käynnillä hoituu kaksi asiaa. Niin sis siihen hyvään oloon. Iltapäivän mies teki vielä kotona etätöitä, sit katoin Emmerdalen ja sanoin, et mitä jos kuutenkin käytäs pienellä lenkillä. Siihen samaan syssyyn tehtiin pienen rivitalomme lumityöt. Reilu tunti meni koko hommassa ja se tunne sen jälkeen. Totesimme vaan yhdessä, että miksei sitä voi liikkua myöhemminkin , ettei tartte aina päivä olla ja kumpikin totesi, miten hyvä mieli ja olo kokonaisuudessaan siitä tuli.
Tuo läsnäolo on myös tärkeää. Jo aikuinen tyttäreni saattaa soittaa päivän aikana, vaikka 5x ja huomaan välillä, että en niin jaksa kuunnella häbtä joka puhelun ajan läsnä olevana (Kovia kun ollaan kumpikin puhumaan).
Ja sit tuo negatiivisten ihmisten karsiminen pois on kyllä kans iso juttu, mutta minä suorapuheisena kainuulaisena, olen karkoittanut varmaan vaikka kuinka paljon minua ärsyttäneitä ihmisiä luotani, mutta eipä ole menoa haitanneet.
Hyvän näkeminen ja ihmisille siitä kertominen ympärillään, on ollut minun juttuni syksystä lähtien, olen tosiaan, niinkuin jo aikaisemminki olen sanonut alkanut yltiö positiiviseksi ihmiseksi :0
Ihanaa loppuviikkoa!
-päivi-
Ps. Kiitos taas, että pääsin "avautumaan" ;)
<3 kiitos ihanasta kommentista Päivi.
VastaaPoistaHihii, hauska että meillä ei ole kultturiero kun minäkin täällä olen yltiöpositiivisuuteen hullaantunut, mutta läntisessä-Suomessa, jäyhälläl maaperällä :)
Lukaiseppa tuo Baba Lybeckin kirja, siinä oli oikein paljon positiivisuutta!