Infrapunasaunaa

Kotoisella salilla on infrapunasauna,
ihan huippulisävarustus!

Muistelin, että infapunasaunalle on ikäraja 12, mutta näytti olevan ohjekirjassa 6v. Molemmat lapset ovat siis tämän ikärajan ylittäneitä.
Täytyy harkita kotioloihinkin!

Vanhempi lapseni on ihan hurjan hyvä lukemaan kehoaan,
hän juo mm. iltaisin vitamiinijuoman, jonka kertoo väsyttävät ihanasti ja että unista tule jotenkin paremmat.
En ole mitenkään hehkuttanut ko. tuotetta, vaan kertonut, että voit ottaa jos haluat. Tämä lapsi on mm. valvottanut 5,5 vuotiaaksi saakka, eikä tuo nukkuminen edelleenkään ole mitään lempipuuhaa.

Olimme salilla ja lauantai iltaisin siellä on väljempää ja jumppasalissa saa vetää omat treeninsä.
Youtube raikasi täysiä ja tanssiesitykset oli valmiit äidin venyttelyjä viihdyttämään ♥
Huomasin mennä viikolla, että kun vanhempi on luotu liikkumaan, miksi en ottaisi häntä lenkille ja salille seurakseni.
Meillä on ollut ihan huippu keskusteluja!

Nyt siis nökötimme viimeiset minuutit infrapunalauteilla ja pyöräilimme kotiin iltapalalle.

Talviunen karistaminen

Tämän blogin kirjoittaminen on ollut hunggingolla!
Käyn lukemassa oikean palkin blogeja, ja mieli on näissä asioissa.
Voi, voi. Käytännön toteuttaminen on puheasteella.
Nämä vuodet kun olen tätä asiaa pureskellut ja pohtinut,
ovat kuitenkin menossa oikeaan suuntaan edelleen.

Elämässä tapantuu pieniä palapelin loksahduksia.

• Käynti Shiatsuhoitajalla on vienyt polkua oikeaan suuntaan. Olen tästä niin kiitollinen intuitiolleni ♥
• Olen tiennyt nuoresta asti olevani kunnianhimoinen, monessa asiassa mitä teenkin. Nyt olen joutunut löysäämään esim. urheilullisista tavotteista, mutta samalla oppinut itseni hyväksyntää ja kuuntelua.
  Tähän liittyen urani on saanut tuulta purjeisiin, ehkä odottamattomalla tavalla.
  Urallani pääseen suuntaamaan eteenpäin ja kohti bomeemimpaa puoltani :)
  Toinen urameritti tulee oman yrittämisen kautta, josta olen myös saanut yllättävää tunnustusta ja vaikutusmahdollisuutta.
• Parisuhde on omalla uomallaan, ja varhaiskeskikäisellä pohjalla. Luottamusta ja kunnioitus on päivittäin osana elämäämme.
• Lapset kasvavat, kyselevät ja tuovat esiin omaa persoonallisuuttaan. Välillä kipinät sinkoilevat, mutta asioista on ihana jutella ja pohtia.
• Pidän tärkeänä, että välillä vain yksi lapsista on kotona ja on aikaa kuunnella ja keskittyä vain yhteen jälkikasvun edustajaan.

kuva pinterestistä

                                                                                                                                                                  

Onnistumisen tunnetta!

Tunne kun pystyt juosta kaksi kerrosta ylöspäin, 
ilman että olet kuoleman kielissä. 
Ihanaa!

Tämä ei oikeasti ole vaatinut edes mitään huimia ponnisteluja. Toki työtä, mutta ei mitään suurin pudottaja Bootcamppia :)

kuva pinterestistä

Hyppy oman tämän hetkiseen epämukavuusalueeseen, 
tuntuu itselleni lottovoitolta.
Oma urheileva minäni nostaa päätään ja saan kicksejä liikkumisesta.

Shiatsussa käydessäni, sain kuulla, että jalkani ovat totaalisen tukossa.
Tämä ei tullut yllätyksenä, 
vaikkaan en kärsi ihan suunnattomasti tästä, mutta voi johtaa kyllä ongelmiin, jos jatkuu tälläisenä.
Sain kukkatipat ja toivotaan, että auttaa.

Suuren avun olen mielestäni saanut Sitruliinimalaatin ja L-arginiinin yhdistelmällä! 

Valitettavasti vain vatsani ei ole ollut projektini kanssa oikein sinut. Vaikkakaan ruokani ei poikkea aiemmin syömästäni,
niin se oireilee laidasta laitaan. Se voi olla, että aineenvaihdunta hakee omaa uomaansa, ja vatsa ei oikein tiedä miten tämän kanssa eletään.

Jotain tapahtuu kropassa.

Puntarin viisarit eivät värähdä,
ei hyvällä eikä pahalla.

Aineenvaihduntani on osoittanut jonkinlaisia käynnistymisen merkkejä.

 uudestä magneettikorukuvastosta helmiä

Olen käynyt nyt 3 kertaa shiatsussa ja tällä viimeisimmällä kerralla koko kehon läpi meni huisin tuntuisia sähköiskuja ja aaltoja. Tuntui, että suuri aalto olisi pyyhkäissyt nilkoista kainaloihin saakka.
Olen koko puolitoistatuntisen melkein koko ajan on/off horroksessa. Vaikka hoidossa kääntyillään, horrokseen vaipuminen tapahtuu melkein heti asennon vaihdon jälkeen.
Tämä ei ole unta, mutta ihan totaalista koomaa.
Unelleni on tapahtunut kummia - näen unia vanhoista ikäänkuin kesken jääneistä asioista. Unet ovat todella positiivisia ja rauhoittavia. Tuntuu kaiken kaikkiaan kuin elimistöni menisi oikeille raiteille.
Yksi hämmentävä asia mikä hoidosta on seurannut on se, että minun suussani makea ei maistu hyvältä. Toki saan alas sokeria, mutta en koe entisenlaisia kicksejä. Sitten taas suolaiseen on hirvittävä himo.
Tälläinen kroppani on luonnostaan, en pidä makeasta, mutta himoitsen suolaista.

Toinen käynnistymisen merkki oli kun maistoin Vemma/Verve ja Bode tuotteita.
Maistelin kaikki edellä mainitut ja ensimmäisenä tuli ihan törkeä horkka.
Olin niin jäässä, että tärisin. Sen jälkeen tuli hiukan huono olo , jonka jälkeen alkoi hillitön poskien kuumostus.
Samanlainen kuumotus minkä magneettikorut aiheuttivat alkureaktiona.
Tämä on toinen kerta ikuisuuteen kun poskiani kuumotti.
En malttanut ostaa kaikkia noita Vemma/Verve/Bode tuotteita. Mukaan tarttui Vemma oli se sitten ylihinnoiteltu tai ei, mutta maku on ihan järkyttävän hyvä. Vielä en huomaa vaikutuksia, joten seuraavaksi saa mahdollisuuden tuo Bode.

Lähestyvä varhaiskeski-ikä

Mittarissani on tänä vuonna 37-vuotta.
Joka tuntui 14- vuotiaana siltä, että toinen jalka on jo maatumaisillaan.
Tässä iässä näköjään tuntuu siltä, että aika mukavaa ikäkautta tässä elellään.

Naapurini sanoi ihanasti, että 40-vuotiaana elämä vasta alkaa!
Tämä on kirkkaana mielessäni ja oikein odotan tuota rajapyykkiä!

Iästä johtuen, aineenvaihdunta ei ole ihan kukkeimmillaan.
Olen taistellut iän lisäksi myös kilpirauhasen jarruttavasta vaikutuksesta tuon aineenvaihdunnan kanssa.
Muutama vuosi sitten, treenasi oikeasti tosissani.
Ja paino junnasi. 
Todella kiitollista käydä muutaman kerran viikossa kahvakuulatreeneissä kilot olivat silloin 12/16kg. Joskus kahdella kuulalla nämä edellä mainitut yhtä aikaa. Painolle ei tapahtunut mitään. Lihasta toki oli, mutta oli myös toista koostumusta kehossani...

Toinen kilpirauhasen himmaus näkyi tämän saman vuoden aikana, kun kävin noin 2 kertaa viikossa suolla sauvakävelemässä.
Kaikki muut olivat punaisia ja hikisiä.
Minä olin valkoinen, hapoilla ja turvonnut.  Eli en hikoillut oikeastaan lainkaan. Join melkein kaksi litraa noilla keikoilla ja onneksi se poistui jossain vaiheessa muuta väylää pitkin, mutta näistä oireista oma kilpirauhasvaivani narahti.

Arvatkaapa miksi lopetin liikkumisen?

Oikein.
Kuvittele, että liikut yllä olevia määriä, ilman että se näkyy missään.
Ei eden hyvänä olona. Olin kaiken liikuntasuorituksen jälkeen niin turvonnut ja tönkkö, että endorfiinit olivat hyvin kaukana olemuksestani.

Pinterestistä löytynyt motivaatiokroppani yllä!!

Nyt alkaa lääkitys olemaan kohdillaan ja nuo valtaisat kaksi liikuntasuoritusta viikossa eivät ole aiheuttaneet mitään katastrofia kehossani.
Juoksemista kokeilin hiljakseen, mutta keho oirehti siihen, eli sen täytyy vielä antaa odottaa, että kroppa ehtii mukaan ajatukseen!

Oletko mukana nostamassa liikuntakäyriä kohti kattoa?

Mennään hitaasti ja varmasti kohti jokapäiväistä liikuntaa?