Mäkeä ylös ja alas - Hiit-treeniä (!)

Kävin hiljattain työfyssarilla,
sillä kroppani kummallista käyttäytymistä on selvitelty monelta eri kantilta.
Alan tuntemaan itseäni jo luulosairaaksikin,
kun mitään ei selviä.

Kuitenkin hellejakso selvästi painaa kilpirauhasta, aiheuttaa migreeniä,
sekä turvotusta.
Eihän normaali kroppa toimi näin, vai toimiiko?

Ylämäkitreenissä hengästymisen aiheuttama paine tuntuu kurkussa??

Onko syytä taistella itsenä näiden olojen yli ja jatkaa urheasti.
Johtaako se parempaan vai huonompaan oloon?
Mistähän näihin kysymyksiin löytäisi oikean vastauksen?

No, jokatapauksessa olen kyllästynyt ottamaan yhden askeleen eteen ja kaksi taakse.
Teen mäkitreeniä ja sen lisäksi peruslihaskuntoliikkeet sekä kehonhuoltoa.

Ruokavalio on prosessin alla..

Väliaikatietoa

Painosta ja shiatsusta.

Käyn edelleen sännöllisesti shiatsussa ja se tarkoittaa noin kerran kuukaudessa.
Viime kerralla olin juuri aloittanut PT:n kanssa ja lihakset olivat hiukan hellänä.
Sain mukaani kukkatippoja joita otetaan veden kanssa täydentämään hoitoa.
Lisäksi sain väsyyneeseen alaselkään pohkeen alareunaan ulkosyrjälle mojovan pisteen paineltavaksi.
Uh, kun tuo piste voikaan olla kipeä eli sen painelu tulee todella tarpeeseen selitti hoitajani.

En voi ylistää enempää Shiatsu-hoitajaani, voiko ihanampaa ja taitavampaa ihmistä olla!
Tällä kerralla kun menin eilen hänen käsittelyynsä, takana oli oikeasti äärimmäisen stressaava pari viikkoinen.
Paino junnaa edelleen ja henkisesti olen pitänyt viikon "hermolomaa" projektista.
Lähinnä keräten uutta motivaatiota, ja sainkin sitä tukemaan omaan silmään vielä miellyttävämmän ruokavalion sekä treeniohjelman.
Tykkään ihan hirmuisesti oikeassakin työssä siitä, että minulla on tavoite ja sen saavuttamiseksi saan vapaat kädet mutta tietyin raamein.
Sain ehkä itselleni mielekkäämmän ruokavalion ja helpommin toteutettavissa olevan. Ja treenit saan suunnitella osin itse, kunhan tietyt kriteerit täyttyvät.

Vielä palatakseni tuohon eiliseen hoitooni.
Hoitoa edeltäneessä keskustelusa, sanoin että kroppani on jotenkin tosi turvonnut ja kerroin stressaavasta ajanjaksosta.
Kuitenkin viime kertaan nähden olin äärimmäisen innostunut kuukausi sitten saamistani kukkatipoista, jotenki tuntunvat minulle sopivilta.
Hoidon jälkeen sain kuulla, että kroppani oli todella tukossa, mutta onneksi kehoni vastaanottaa hyvin hoitoa ja oikeasti olin kuin uudesti syntynyt kun noudin pedistä. Etenkin alaselkäni, vaikkakin makasin yli tunnin, oli enemmän kuin vetreä.
Olo on ollut tänäänkin aivan yhtä hyvä, ehkä henkisesti olen ollut hiukan tööt,
mutta toivottavasti keho ja mieli päästää stressin ulos näin :)

Akuutti ylikunto

Kuulostaako tutulta,
että juuri kun pääset treenaamisen makuun, iskee ihan hirveä flunssa?

Oma takapiruni näissä asioissa sanoi,
että tämä on ihan tyypillistä myös "aloittelijoilla".
Enhän ole treenaamalla treenannut pariin vuoteen.
Toki jotain olen tehnyt, mutta en ole vienyt itseäni paljoa epämukavuusalueelle.

Tämä akuutti ylikunto voi tulla jo yhden treenikerran jälkeen,
jos liikuntasuoritus on ollut erittäin kova.
Tähän tilanteeseen voidaan päätyä myös, jos keho ei saa tarvittavaa lepoa treenien välissä.

Kun kehon energia ja nestetasapaino on keikahtanut, tämä heikentää elimistön puolustusjärjestelmää. (eli omalla kohdallani tämä on antanut lapsilla olleelle flunssalle mahdollisuuden tulla meikäläiseen).
Oireita akuuttiin ylikuntoon ovat:

• leposykkeen nousu
• väsymys
• nuhantapaiset oireet / johtuu limakalvojen ärsyyntymisestä, ei niinkään varsinaisesta flunssasta

Palautuminen kestää 2-4 päivää jos malttaa levätä ja pitää treenit maltillisena.

lähde: http://kiloklubi.fi/artikkelit/Ylikunto-voi-vaivata-tavallistakin-liikkujaa/789/

Tein koko viikon voimatreenit kuten pitikin ja jäljellä on yksi kevyt aerobinen treeni ja yksi hiukan pidempi.
Teen nämä kaksikin maltillisesti, sillä kiloja näyttää karisseen jo pari tässä vaiheessa. Motivaatiota siis edelleen tursuaa!
Suunta on oikea :D

Löytöretkellä omaan napaan

Pitää tuntea itsensä, että pystyy rakastamaan muita.

Totesin ukkokullalle viime viikolla, että kylläpä mieli on aurinkoisempi kun ruho saa liikuntaa.
Ihan suoraan verrannolinen mieleen.
Oletteko huomanneet?

Kun oikein kiristää niin eikös tästä eteenpäin mennä lenkille/salille eikä karkkipussille?

Nyt kun on kuunnellut omia mielihaluja myös liikkumisen suhteen,
tuntuu liikunta jälleen luontaiselta eikä pakkopullalta.
Viime viikon jumien jälkeen tajusin himmata, mutta kuitenkin käydä myös lenkillä. Enkä vetänyt totaalista stoppia tekemiseeni.

Olen yrittänyt myös kiinnittää huomiota läsnäoloon sekä lasten, että aikuisten kanssa.
Tuntuu, että ei ehdi edes kuunnella kunnolla mitä ympärillä olevat ihmiset sanovat, kun viiletetään jo tukka putkella seuraavaan etappiin.

Yritän nähdä ympärillä olevan hyvän ja luottaa siihen että oikeus voittaa.
Edelleen elämässäni on taustavaikuttajia, jotka ovat elämäni energiasyöppöjä. Mutta tarvittaessa saan pidettyä nämä ihmiset etäällä itsestäni.
Onneksi.

Olen oppinut sanomaan ei ja ilkeille ihmisille takaisin niin, että toivottavasti huomaavat jossain vaiheessa urpoutensa. Ja osaisivat ottaa oppia.
Toivottavasti :)

Nautin ystävistäni <3
Etenkin töistä olen saanut muutaman kultaakin kalliiman ystävän. Samoin lasteni harrastukset ovat kartuttaneet elämääni ihanilla ihmisillä.
Unohtamatta arvokkaita lapsuuden, nuoruuden ja opiskelujen tuomia ihania suhteita.

Tutkimalla omaa käytöstä tietyissä tilanteissa ja tarvittaessa muuttamalla käyttäytymistä omaan, toivomaani suuntaan. Saan ihan hirvittäviä kicksejä.

Elämä on ihanaa ♥

Lähestyvä varhaiskeski-ikä

Mittarissani on tänä vuonna 37-vuotta.
Joka tuntui 14- vuotiaana siltä, että toinen jalka on jo maatumaisillaan.
Tässä iässä näköjään tuntuu siltä, että aika mukavaa ikäkautta tässä elellään.

Naapurini sanoi ihanasti, että 40-vuotiaana elämä vasta alkaa!
Tämä on kirkkaana mielessäni ja oikein odotan tuota rajapyykkiä!

Iästä johtuen, aineenvaihdunta ei ole ihan kukkeimmillaan.
Olen taistellut iän lisäksi myös kilpirauhasen jarruttavasta vaikutuksesta tuon aineenvaihdunnan kanssa.
Muutama vuosi sitten, treenasi oikeasti tosissani.
Ja paino junnasi. 
Todella kiitollista käydä muutaman kerran viikossa kahvakuulatreeneissä kilot olivat silloin 12/16kg. Joskus kahdella kuulalla nämä edellä mainitut yhtä aikaa. Painolle ei tapahtunut mitään. Lihasta toki oli, mutta oli myös toista koostumusta kehossani...

Toinen kilpirauhasen himmaus näkyi tämän saman vuoden aikana, kun kävin noin 2 kertaa viikossa suolla sauvakävelemässä.
Kaikki muut olivat punaisia ja hikisiä.
Minä olin valkoinen, hapoilla ja turvonnut.  Eli en hikoillut oikeastaan lainkaan. Join melkein kaksi litraa noilla keikoilla ja onneksi se poistui jossain vaiheessa muuta väylää pitkin, mutta näistä oireista oma kilpirauhasvaivani narahti.

Arvatkaapa miksi lopetin liikkumisen?

Oikein.
Kuvittele, että liikut yllä olevia määriä, ilman että se näkyy missään.
Ei eden hyvänä olona. Olin kaiken liikuntasuorituksen jälkeen niin turvonnut ja tönkkö, että endorfiinit olivat hyvin kaukana olemuksestani.

Pinterestistä löytynyt motivaatiokroppani yllä!!

Nyt alkaa lääkitys olemaan kohdillaan ja nuo valtaisat kaksi liikuntasuoritusta viikossa eivät ole aiheuttaneet mitään katastrofia kehossani.
Juoksemista kokeilin hiljakseen, mutta keho oirehti siihen, eli sen täytyy vielä antaa odottaa, että kroppa ehtii mukaan ajatukseen!

Oletko mukana nostamassa liikuntakäyriä kohti kattoa?

Mennään hitaasti ja varmasti kohti jokapäiväistä liikuntaa?

Rakas sinusta on tullut pullukka, toinen tuotantokausi

Katsooko kukaan ko. ohjelmaa?

Sarja on hiukan jenkkivivahteisesti tehty,
mutta oikeita ihmisiähän siinä on.
Jotenkin tuntuu hurjalta tiputtaa 7 viikossa miltei 20 kiloa!
Miten pää voi pysyä perässä tuon tahtisessa muutoksessa?

Ok, raha voi hiukan auttaa ajatusmaailmaa pysymään perässä.
Mutta silti, uskon että aika tiukan kamppailun saa käydä ohjelman aikana ja sen jälkeen, että kilot ovat poissa ikuisesti.
Ihana oli eilisessä jaksossa katsoa, kun Sanna sai tiputettua yli kymmen kiloa, ja suurin saavutus myös minun mielestäni oli itsetunnon koheneminen.

Muistan kun olin äitiyslomalla esikoisestani ja elin elämäni rankinta jaksoa. Muutaman tunnin yöunilla, vaativan, aktiivisen, mutta iloisen ja seurallisen lapsen kanssa.
Selvisin päivistä sillä, että päätin aamulla herätessä laittaa aina ja jokaikinen päivä vähintään ripsiväriä. Usein laitoin luomivärit yms. kevyen päivämeikin.
Toinen selviytymiskeino oli liikunta. Tein noin 1-3 kertaa päivässä parin tunnin kävelylenkkejä ja myöhemmin vaihdoin yhden lenkeistä juoksuksi.

Näillä selvisin tuon vaikean ajan yli.

Mitä tapahtuu ihmiselle kun kilot määrittävät ihmisyytesi, ja alkaat tiedostamatta tai tiedostetusti muuttumaan näkymättömäksi?
Monet noista TV-ohjelmien isoista pudottajista sanovat kilojen lähdettyä, 
että he kuvittelivat olevan vain vähän ylipainoisia, 
kunnes näkevät itsensä keventyneen olemuksen. Jos itse tiedostaa kilot ja muuttuneen olemuksen, onko ihmisen suojakeino laittaa pää pensaaseen?

Olen itse tasaisesti lihava, eli en monekaan silmään näytä lihavalta sillä hienosti paino jakaantuu koko kehoon. Omaan silmään näytän ja tunnun kyllä.
Äitini sanoi, että ole vain tyytyväinen itseesi ei sillä ulkonäöllä ole niin merkistystä.
En itse pidä sitä merkityksellisempänä vaan kaikkea sitä muuta mitä kilot tuovat tullessaan: Energiatason laskeminen on mielestäni kaikkein pahinta!

Kahvi, nautintojen nautinto

Oma paheeni on kahvi.

Muutama kuukausi Thaimaassa ollessamme,
muut joivat limsaa, olutta, Breezereitä ja minä nautin kahveista.

Ihania erikoiskahveja, kylmänä ja lämpimänä.
Kaikki käy. Erilaiset paahdot ja ehdottomasti maidolla.

JA miljoonalla kalorilla!

Viimeksi eilen yritin hiukan vähentää kahvikuppien määrää.

Tuloksena ihan törkeä migreeni!

Pari kuukautta sitten olin ihan järkyttävässä vatsaflunssassa ja kroppani tuntien, kun pää juili migreenioireitaan, jouduin väkisin juomaan pari ruokalusikallista kahvia mustana ja oireet katosivat.

Riippuvaisuuttako ilmassa?

Suku vika, kun suksi ei luista, äidilläni on sama juttu.
He juovat miesystävänsä kanssa ennen nukkuumaan menoa vielä iltakahvit.
He käyvät humpalla jaffan voimalla ja jos tulevat aamun tunteina kotiin,
keittävät he vielä klo 3 yöllä sumpit.

Saan päivittäin hurjan määrän turhia kaloreita tästä mustasta ihmeaineesta, sillä juon melkein maidon kahvilla.
Olen yrittänyt ehdottaa töissä, että siirtyisimme rasvattomaan maitoon, mutta en ole saanut kannatusjoukkoja mukaan. Joten näillä korteilla mennään.
Viime päivinä nukkumattikin on ollut hiukan hakuisassa, joten yritän petrata tälläkin saralla ja keskitän kahvin litkimisen aamun ja aamupäivän tunteihin.

Jatkossa, iltapäivisin vaihtuu laatu:

kuvat pinterestistä

Jään odottamaan teen vaikutuksia :)

Uusi vuosi, uudet tuulet.

Ihanaa alkanutta vuotta ♥

Lupasitko mitään?

Lupasin itselleni olla laihempi.
Tarkat ja hiukan useampiriviset tavoitteeni ensi vuodelle olen kirjoittanut
mustaa valkoisella, omaan pienoiseen muistikirjaani. 
Kannan uskollisesti ja hiukan vanhanaikaisestikkin tätä mukanani joka paikkaan.

Vaihdoimme vuoden hyvien ystäviemme kanssa, jutellen, pelaten, hiukan kuohuvaa juoden, lapset leikkien, tinaa valaen, sädetikkuja polttaen...

Eilenkin yöllä maailmasta tuli parempi, kun saunoimme kahdestaan tämän arvokkaan ystäväni kanssa. Miehet olivat lasten kera tämän aikaa. 

Mammojen laatuaikaa :)

Mietittiin toisten ihmisten häikäilemättömyyttä ja ilkeyttä.
Kukaan ei toivottavasti tarkoituksella halua toiselleen pahaa. Nykyisessä maailmassa, kun esim. töissä kilpailu on veristä. On enemmän tai vähemmän YT- neuvotteluja, jolloin tulee normaali työelämän tilanteista kilpailuasetelmallista.
Tämä on todella raskasta henkisesti.

Tulimme maailmanparannuksessa siihen tulokseen, että jos saa omat jauhot pidettyä puhtaana, niin oma olokin on sen mukainen.

Itse olen kokenut viime vuosina ahdistusta melkein päivittäin erään huonosti käyttäytyvän ihmisen lähellä. Tänä Viime vuonna mottoni palkitsi minut, yritän aina ajatella "hyvällä saa hyvää ja pahalla pahaa".

En joudu olemaan tämän ihmisen kanssa enää päivittäin tekemisissä ja hän saa ympäristön, jossa ei voi ahdistaa ketään muutakaan.

Elämäntapamuutoksessa kun kroppa voi huonosti, mielikin on sykkyrällä väistämättä. Allekirjoittaako kukaan muu tätä?

Tai toisin päin, jos mieli on mustana- kroppakaan ei voi hyvin?

Onneksi ikä tekee tehtävänsä myös sosiaalisissa kanssakäymisissä.
Aika on ainakin omalla kohdallani liian arvokasta hukattavaksi ihmisiin, jotka kohtelevat minua väärin tai huonosti.
Sellaiset ihmiset eivät valitettavasti saa aikaani eivätkä kunnioitustani.
Tulen kaikkien kanssa toimeen, mutta onnekseni olen ymmärtänyt, että kaikkien kanssa ei tarvitse olla ystäviä tai yrittää väkisin olla tekemisissä.

On tilanteita, että joutuu kuluttamaan voimavarojaan, vaikka ei tahtoisi. Tällöin olen ajatellut etten voi antaa myöskään itsestäni pohjattomaan kaivoon energiaa. Ja kuihtua itse. Keino on toiminut ja osaan nykyään olla huomattavasti stressitömämpi kuin ennen.

Syvällisin miettein kohti huomista arkea.

Kaikella on aikansa ja paikkansa

Eiliseen postaukseen viitaten.

Olen siis tuskaillut liikakilojen kanssa muutaman vuoden.
Ja tuskailu jatkuu edelleen.
Tällä viikolla on rytissyt:

1. Olin kilpparitapaamisessa, jossa perhdyimme NLP-oppeihin. Huomasin, että olen hokenut koko ajan itselleni "en voi liikkua, en palaudu...". Nyt hoen itselleni "kyllä, minulla on mahdollisuus palautua", "voin liikkua omaan tahtiin". Muutan Olen muuttanut ajatteluni, niin että karsin ei/en-alkuiset ajatukset.
2. Tapasin monella tapaa omannäköisen ihmisen joka on ystäväniystävä, löysimme heti punaisen langan ja lähdimme toteuttamaan yhdessä yhtä projektia (tästä myöhemmin).
3. Olen tilannut Katrilta ruokavalioanalyysin, hän kirjoittaa Fit You Too- blogia. Kirjoitin sumeilematta ja säästelemättä normaalit päiväni. Koin jo kirjaamis-vaiheessa ahaa-elämyksiä.
   Mietin pitkään olisinko ottanut pidempiaikaisen etävalmennuksen Katrin kanssa. Mutta alkuksi päädyin tähän ratkaisuun.
   Valitsin Katrin, sillä hän vaikuttaa riittävän suoralta tyypiltä. Tarvitsen ihmisen joka ei hyssyttele, eikä silittele.
   Suora puhe on pop!
4. Luettuani pitkään mielessäni olleita kirjoja, koin monta ahaa-elämystä.
   Tämä heräämiseni saattaa johtua siitä, että viimein pääkopassa on vähän väljyyttä. Olen saanut töissä kaksi laajaa projektia päätökseen ja lisäksi lasten harrastukset ovat suuriltaosin kesätauolla.
   Huoh.

kuva pinterestistä

Monark

Terveiset mökiltä.
Uskollinen, sileäkuminen Monark kuluttaa mökkimaisemia.
Samalla tulee hoidettua 5-vuotiaan pyöräilyhaavat. Hän kaatui alamäessä oikein huolella. Tuulta päin heti ja uudestaan pyörän selkään.
Aloin miettiä, että toimimmeko me aikuiset näin?
Pystymmekö unohtamaan vastoinkäymisen ja kohtaamaan vaikeuden silmästä silmään? Itselläni meinaa olla haasteellista painon hivuttaminen alas.
Ei pitäisi lannistua, vai mitä?

Edit, kuvat lisätty, en vaan onnistunu puhelimen avustuksella :)

uskollinen maantiekiitäjä

toivottavasti tämä kaunokainen pelastetaan joskus...

kaksi pientä pistettä oli mukana kesäillassa ♥

Miksi ranskalaiset lapset syövät ihan kaikkea?

Kevätaurinko herättää tämänkin kirjoittajan pikkuhiljaa.

Omaa syömistä kun tulee pohdittua monelta kantilta,
niin hyvin pääsee syömisen juurille kirjalla:
"Miksi ranskalaiset lapset syövät ihan kaikkea?"

Olen päässyt noin 1/3 saakka kirjassa ja näin kahden pienen tytön vanhempana, kirja avaa hyvinkin tehokkaasti silmiä.

• Ruokaa täytyy maistaa 15 kertaa, että suu tottuu makuun.
• Ruoka syödään aina pöydän ääressä,
• Ruoka ei ole ajanvietettä, palkinto, lohdutus, kiristyskeino.
• Vanhemmat päättävät mitä syödään ja koska syödään.
• Nälän tunne ei ole katastrofi.

Suosittelen kirjaa, vaikka sinulla ei olisi lapsia.
Meille tunnesyöpöille kirja avaa tehokkaasti silmiä!

kuva Adlibris

Personal Trainer

Apua kun olisi houkuttava ajatus,
vai mitä?

Haluaisin kiitos http://fityoutoo.fitfashion.fi/ Katrin tai http://toobigtobeme.fitfashion.fi/ Annan.

Tässäkin asiassa pääni harraa vastaan,
sillä olen sitä mieltä,
että jonkin asteinen oma päätös pitää olla takataskussa,
kun on hankkimassa PT:n rinnalleen.

En väitä, etteikö hyvä PT osaisi motivoida riittävästi,
mutta molemminpuolisen tyytyväisyyden nimissä- 
on varmasti motivoivampaa molemmin puolin saada tuloksia- kuin hakata päätä seinään.

kuva: We heart it

Olisin itse tällä hetkellä painajaismainen asiakas,
olen tehnyt jäsentelyt omassa pienessä mielessäni mikä minulle on hyväksi ja mikä ei.
En voinut mennä edes Jutta-kiertueelle,
etten sekoita pientä päätäni :)
Olen vaan niin helposti innostuvaa sorttia,
pelkäsin että innostun kokeilemaan uutta juttua ja kadotan taas ajatukseni. 
Hämmentävää vai mitä?

Ystäväni pyysi minua myös Kaisa Jaakkolan luennolle,
jonne teki mieli ihan hirmuisesti,
mutta kieltäydyin samasta syystä :|

Suuri, rohkea askeleeni oli mennä kilpirauhastapaamiseen,
jossa tiesin ohjeita ja vinkkejä ropisevan.
En mennyt sekaisin.
Siellä sain vahvistusta omille ajatuksilleni,
ja ehkä kun saan selvennettyä ajatuksen vielä kirkkaammaksi
-tulee aika oman näköisen Personal Trainerin.

Cambridge

Edellisessä postauksessa sivusinkin tätä aihetta.

Tämä herättää itselleni kaksijakoiset mielikuvat.

Olin ensimmäisen kerran elämässäni reilusti ylipainoinen,

aloitettuani Cambridge kuurin.
Liikakiloja oli noin 15kg, eli saman verran kuin nytkin.

Mielestäni pussikeitot saisivat olla ylipäätään vain hetkellinen lähtölaukaus elämäntapamuutokseen.

Jos aloittaisin uudestaan tämän projektin,

en aloittaisi ajattelumallilla:

”Kaikki tulokset tänne mahdollisimman nopeasti!”

Vaan:

”opettelen syömään pussikeittojen avulla säännöllisesti ja pienennän annoskokoja näiden (kuitenkin hyvänmakuisten) pussien avulla, oman ruokailun lisänä”.
Tarjoaisin valmentajana buustausta aineenvaihduntaan tällä konstilla sekä ruokailun rytmittämistä oikeaan suuntaan.

Oma toiveeni olisi ollut saada henkilökohtaisesti räätälöityjä ratkaisuja, noihin pusseihin yhdistettynä.

Minulla oli todella ihana valmentaja, sitä ei käy kieltäminen.

Osaan olla aika jyräävä kun sille päälle satun.

Olisin kaivannut kunnon oikeille raiteille ohjausta,

minusta tuntuu että heillä onkin panostettu tähän nykyään.

kuva:Pinterest

Omalla kohdallani kilpirauhasen vajaatoiminta veti käsijarrun päälle.

Ja painoin putoaminen stoppasi kuin seinään.
Tuskailin tätä valmentajalle, sillä olin oikeasti todella kurinalainen ja pysyin tarkasti ruokavaliossa. Sekä liikuin todella paljon ja monipuolisesti.

Epäilen jälkikäteen, että sain liian vähän kaloreita tai söin liian harvoin. Sillä tässä vaiheessa olin alkanut syömään pussien lisäksi jo ”oikeaa” ruokaa.

Aineenvaihduntani luultavimmin kävi vain liian matalilla tehoilla.

Ihanaa tässä kuurissa oli,

että tapasin taas laihan minäni.

Energia oli aivan taivaallista,

sitä riitti ja riitti.

Kuurin aikana tajusi tunnesyömisen ja tapasyömisen.

Kun eväät olivat rajoitetut ja ruoka-ajat selvät,

huomasi missä kohtaa syö tavan orjana eikä nälän.

painon pudotus

Painon pudotus on oma taiteen lajinsa.

Keskiviikon Jutan Superdietit- jaksossa tarinan päähenkilö oli sanonut alussa, että ei ymmärrä miten vaaka voi näyttää niin isoa lukemaa.

Eihän hän oikeasti ole lihava.

Muutoksen nähtyään hän tajusi,

miten huonossa jamassa hän olikaan ollut.

Itselläni oli samanlainen tilanne.

Ajattelin jotenkin toisen lapsen jälkeen,

että tämä on nyt tätä- eihän kropan tarvitse ollakkaan entisenlainen.

APUA!

Hälyytysmerkki nro 1.

Selittele tilanne parhain päin.

Olen liikkunut koko lapsuuden ja aikuisiän erittäin aktiivisesti.

Elämäntapani on muutenkin ollut hektistä.

Nyt voimavarani ja keskittyminen on jälkikasvussa,

mutta itseni olen unohtanut totaalisesti.

Hälyytysmerkki nro 2.

Toisaalta onnekseni olin Cambridge – kuurilla. Vaikka kilot tulivat korkojen kera takaisin.
Onni tässä oli se, että huomasin kroppani taipuvan pienuuteen.

Kuten tässä aiemminkin on tullut pohdittua,

laihduttaminen on mörkö.

Elämäntapamuutos on pop.

Helpommin sanottu kuin tehty.

Nyt pidän edelleen pääni kylmänä ja etenen hitain askelin.

Edelleen kolme päätöstäni on pitänyt;

veden juonti,

gluteiinittomuus

sekä proteiinipitoinen aamupala.

kuva: we heart it

Tuloksia tässä vielä odotellaan…

Huomioita yllä olevista:

Töissä eikä kotonakaan ole järjetöntä tapasyömistä.

Etenkin gluteiinittomuuden jälkeen mielitekojen määrä on romahtanut.

Sekä turvotus on hiljalleen huvennut.
Proteiinipitoinen aamupala on auttanut aamun mielitekoihin ja lounasaikaan on oikea nälkä.

En ole ehdoton natsi tuon gluteiinittomuuden kanssa.

Esimerkiksi asiakastapaamisessa otan kohteliaisuudesta ”huonon” vaihtoehdon, mutta valitsen silti huonoista vaihtoehdoista paremman.
Mutta jos pystyn valitsemaan, valitsen oikean vaihtoehdon.

Tämän gluteiinittoman muutoksen läpivienti vaatii hiukan enemmän aikaa,että tämän saa rutiininomaiseksi.

Seuraavaan steppiin varaan hiukan väliä, jotta en aiheuttaisi takapakkia.

FitFarmin tarpeessa

Olen,
mutta en ryhdy.
Niin monelle kuin Fitfarm sopiikin, mutta minun juttuni se ei ollut.

Tällä hetkellä olen iloinen, että olen saanut Brita-kannun avulla palautettua reippaan veden juonnin päiviini.
Tämä on ollut vahvuuteni ennen, 
viimeaikoina vain en ole uimahalli-sivumaun vuoksi saanut oikeastaan kuin muutaman hassun lasillisen vettä päivässä alas.

Kuukauden verran olen lipittänyt vähintään kaksi litraa päivässä, ihanaa!
Tarkoituksella en ole käynyt vaa'alla, mutta törkeä turvotus on vähentynyt huomattavasti.

Kuten aiemmin olen maininnut, riesani on kilpirauhasen vajaatoiminta.
En missään nimessä syytä tätä liiallisesta painostani, mutta aineenvaihdunta ollut aikalailla sekaisin.
Nyt olen onnekseni löytänyt apuja oireisiin.
Yksi apu on voimamagneettikoru.
Tämä tuo ihanan lämmöntunteen, jota en liiaksi koe.

Toisen avun olen saanut homeopatiasta.
Monia pieniä asioita:
Silmät ei kuivu niin herkästi, uni on parempilaatuista (ilman melatoniiniakin),
limakalvot on paremmassa kunnossa,
ruoka sulaa paremmin,
tunnen aallottain lämpimyyden tunnetta (myös ilman magneettikorua),
ja olen jopa onnellinen siitä että hiki, jota nykyään hiukan eritän- haisee pahalta. Tämä on kummallista, mutta kun on hikoillut vuosia "sisäänpäin" eli liikunta ei ole tuonut euforiaa tästä syystä. Hiki tuntuu ihanalta!

Noh.
Otsikon aiheeseen.
Löysin tänään Facebookista jännittävän, 
ystäväni jakaman, sivun:
http://www.modelmydiet.com/

Täällä saa tehtyä "oman kuvan" ennen ja jälkeen. Aika mukava visualisoinikeino missä mennään.
Huh, ihan tälläisenä en itseäni näe,
mutta totuutta en näe välttämättä itse....

Olen ollut pienessä leikkauksessa, joten veden juonnin lisäksi katse on keskittynyt ruokapuoleen.

Pienet kävelylenkit ovat onnistuneet, 

mutta saleilun siirrän suosista helmi-maaliskuuhun.

Tällähetkellä tuntuu, että suunnitelmallisuus ja pitkäjänteisyys on tämän hetkinen oikea tienviittani, 

entisen tässä tänne kaikki heti asenteen sijasta.

Korjaan asioita pikkuhiljaa, ajatuksen kera.

Ettei käy niin, että juoksen spurtin ja hämmästelen sitten että mitäs nyt.

Muutos on mahdollinen, eikös vaan :)

Elintapojen muutos(vastarinta)

Yritän koota omaa elintapojen muutospalapeliä kokoon.
Yritän laittaa jäitä hattuun,
olla tuntematta huonoa omaatuntoa huonoista valinnoista.
Yritän tuntea tyytyväisyyttä valitessani oikein.

Hirvittävän vaikeaa on nähdä niinkin lähelle kuin omiin tapoihin.

kuva

Yritän olla masentumatta, että vaa'an viisarit ei kovin hevillä tunnu värähtävän. Suunta on oikea. Se on riittävää.

Yritän ymmärtää, että puuttuvien palojen löytyminen ja niiden hiljalleen etsiminen kohdilleen, ottaa aikaa,

ja kantaa kauas.

Elämä on tehty elettäväksi, terveenä, hyvinvoivana, positiivisena.

Tahdon asia

Mielellä on iso osa treenausta, tai treenaamattomuutta.

Kiireellä on merkitystä, mutta luommeko itse itsellemme kiireen?

Mietin itse aina välillä olenko oikealla alalla,
tai onko työpaikkani minulle "se oikea".
Törmäsin tänään yhteen ammattikorkeakoulukaveriini,

ja tätä pohdimme yhdessä.

Tulimme siihen tulokseen, että työ ei varmaan koskaan voi olla jokapäiväistä hypeä. Kunhan se on kivaa edes vallitsevassa olomuodossaan.
Eihän kukaan voi säädellä työkavereiden käyttäytymistä tai markkinataloutta. Omalla hymyllä ja asenteella on kuitenkin loppupeleissä aika iso merkitys,

vai mitä?

Välilä tuntuu, että mies ja lapset haukkaavat jaksamisesta ison siivun.
Mutta kolikon kääntöpuolella he myös antavat enemmän kuin paljon elämään sisältöä.

Alla oleva kuva on hyvä muistutus, että pitää tarttua vaan hetkeen ja antaa palaa :)
Tehdään itse ensin, niin muut seuraa kyllä perässä,

ja ellei seuraa, sekään ei haittaa.

Tehdään tästä hyvä viikko!

kuva napattu : Facebookin Fittest Models sivulta 

Tekosyy

Huomaatteko, että olen ahmimalla ahminut blogeja? 
En ole pariin viikkoon ehtinyt juurikaan näistä nauttimaan ;)
Tämän vuoksi jaan tekstien seassa linkkejä kirjoituksiin joihin viittaan,
saatte tekin saman ilon.

Endorfiinikoukun Elina mietti miten ihmisillä riittää tekosyitä eri tilanteisiin. Kannattaa lukaista. Omalla kohdlla herätti kyllä nipun ajatuksia ( ja lieviä omantunnon pistoksia).

Huomaan itse syyllistyväni tähän liikunnan kohdalla. 
Masentavasti huomaan selitteleväni, että lenkille ei kannata lähteä puoleksi tunniksi. Pitäisi olla tunti aikaa.
HALOO!

Puolesta tunnista on ihan loistava hyöty. 
Huomasin sen tuon pyöräilykauteni aikana.
Vaikutukset näkyy todella monella osa-alueella!
Ennen rakastin sateella lenkkeilyä. Miksi nyt en rakastaisi?
Nyt minulla on vielä huomattavasti paremmat varusteet kuin mitä minulla oli aktiivilenkkeilijä kautena.

Salille ei ole mitään syytä olla menemättä, lapsetkin viihtyvät siellä vallan mainiosti.

Vihaan tekosyitä  ja valittamista, itse syyllistyn itseitselleni tuohon ensimmäiseen. 
Onneksi en valita kauhean usein (ehkä miehelleni joskus).

Tekosyyt ovat itsensä huijaamista ja siitä tulee ihan hirvittävä morkkis.
Vähän sama kun töissä on inhottavia asioita, jotka tulee hoitaa.
Mitä enemmän inhottavia asioita lykkää, 
sitä mörkömpiä niistä tulee.
Jos inhottavat asiat hoitaa heti, ne on ihan totaalisen helppoja nakkeja!
Nyt totuus päin näköä ja turhat selityksen naulakkoon. 
Tämä tytsy siirtyy toteutukseen. Tähän asti on mennyt ihan hyvin, nämä kiireiset kaksiviikkoiset ovat kaataneet venettäni ja aiheuttaneet mm. tämän pohdinnan.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - 

Löysin muuten mukavan oloisen "äiti-blogin" http://ontheroadtothelighthouse.blogspot.fi/. 

Joskus vahingossa löytää jonkun aarreblogin, kuten olen löytänyt esim. Haastajat jonkun lempiblogin kommentiboxista. 
Teettekö te näitä löytöjä?
Joskus joku kommentoi ihan kuin omasta suusta, silloin on ihan pakko käydä vierailulla- ihan vaan kurkkaamassa onko kirjoittaja saman tyylinen kuin itse ;)

- - - - -  - - - - - - - - - - - - -  - - -
Mukavaa, toiminnantäyteistä päivää!

Unirytmi

Kerroinkin oman unettomuus tarinani pari kuukautta sitten:
http://lounastauonjuttuja.blogspot.fi/2013/08/uni-on-aliarvostettua.html .

Eilisessä postauksessa viittasinkin Sami Sundvikin kirjoitukseen / työkaluja kaamosoireisiin. 
Tykkään ihan hirmuisesti hänen provosoivasta kirjoitustyylistään!
Mielestäni tälläinen maijameikäläinen saa omalla luupilla tosi paljon hyviä vinkkejä.

Yksi näistä saalista oli 90 minuutin unijaksotus.

Olen hämmästellyt miten olen ihan takussa klo 21:00 ja sitten virkistyn huomattavasti. 
Seuraava väsymys iskee yleensä 22:30, jolloin en millään malta mennä nukkumaan ( vieläkään).
Kömmin sänkyyn ihan piipussa 24:00 ja sitten nukkumatti tulee välittömästi.
Tämä alla oleva tyyppi kömpii aamuyöstä syventämään untani. 
Kissani nukkuu rintakehäni, kylkeni tai jalkojeni päällä. Ihanaa!

Pelkään (kuten aikaisemmassa postauksessa kerroinkin), noita varhaisempia väsymys singaaleja, mahdollisesti juuri siksi että aikaisin (21-22) nukkumaan mennessä herään yleensä aamuyöstä.
Enkä saa aamuyöntunteina unen päästä uudelleen kiinni.

Olen haaveillut aamu-urheiluajasta. Tätä 90 min jaksotusta avaamalla, tämä voisi olla mahdollista.
Mitä mieltä olette, hömppää vai voisko tämä olla ajattelemisen arvoista?

Juoksemisen kaipuu

Juoksemisessa kaipaan eniten ihanaa flow tunnetta.
Joka pulpahti mieleen kun luin tätä postausta:

http://www.lily.fi/blogit/white-trash-disease/juoksutekniikan-hiomista-ja-vetoja ,

Olen varmaan käynyt ja kääntynyt aiemminkin tässä White Trash Disease blogissa. Nyt vain ehdin hiukan enemmän keskittymään, ja pidin kovasti.
Tiedän, että monet eivät pidä tälläisistä yhdistelmäblogeista. Itse nautin suunnattomasti. Etenkin kun aiheet liikkuvat liikunnan, hyvinvoinnin, ruuan ja matkailun ympärillä! 

Täällä Niinan kirjoitusta juoksun aloituksesta, 
Evita-lehden lopettaessa Liikunnanvihaaja löytyy Blogspot-osoitteen alta.

http://liikunnanvihaaja.blogspot.fi/2013/06/juoksun-aloittaminen-ja-sen-tuska.html

Olen koonnut itseäni ja keskittynyt kävelyyn ja pyöräilyyn.
Juoksun aika tulee vielä!

Mitä mieltä muuten olette tästä juoksutyylistä?

http://www.lily.fi/blogit/onnenpaiva/kun-juokseminen-ei-enaa-satu

Kuva pinterestistä (klik)

Otsikosta sivuraitelle:
Meillä on tiedossa ystäväni, entisen urheiluhierojani & nykyisen kahvakuulaohjaajan, kansssa treffit viikon päähän.
Toivottavasti saan vastauksia kun teemme vaihtokauppahoidot toisillemme. 
Jalkani puutuu 20 minuutin kävelyn/juoksun jälkeen. 
Epäilen itse lantionseudun klikkiä. Pyöräily on sopinut hyvin tämän ongelman kanssa.
Kävely tuottaa tuskaa, sillä tasan 20 minuutin kuluttua kipu yltyy niin, että joudun klenkkaaman loppumatkan. Tosi tervettä meininkiä.
Tämä puutuminen/kipu on myös "jumppatunneilla". Ehkä ei niin kärjistetysti, mutta kuitenkin.

En ole varmaan täällä vielä tunnustanutkaan; 
olen täysin kahvakuulafanaatikko. Tarkennuksena vielä; en ole sirkus jumppakahvakuula hurahtanut, vaan Kukka Laakso- tyylisen kahvakuulailun suuri fani.
Olen harrastanut kahvakuulailua tosi aktiivisesti 3-vuotta, viimeisen vuoden hyvin epäsäännöllisesti.
Nyt on aika kaivaa kuula kaapista ja ryhtyä heilutteluun.
Tämä on maailman parasta toimistotyöläisen niska/alaselkä huoltoa.

Kuva myös Pinterestistä (Klik)