Toisen lapsen jälkeen kaikki ei mennytkään niinkuin strömsöössä, ja juoksut jäivät. Hätinä kävelylenkit onnistuivat.
Olen päässyt eroon luultavimmian ongelmia aiheuttavasta työpaikan sisäilmaongelmasta.
Oma diagnoosi on, että tämä on vetänyt kehoni monen vuoden tilttitilaan.
Nyt kuukauden aikavälillä kun olen muuttanut fyysisesti konttorista toiseen,
kehoni solmut ovat alkaneet avautua.
Yksi niistä on liikunnan tuottama nautinto eikä tuska.
Olen aloittanut juoksukoulun ja vaikka mahataudit ja flunssat ovat olleet kiusana niin kunto on ottanutaskeleen eteenpäin.
On kuulkaa mahtava tunne, lihaksissa on myös ihan erilainen tunto ja venyttely menee perille. Tältä ihmisen kehon kuuluu tuntua ja näin sen kuuluu vastaanottaa ärsykkeitä!
