Kaksi porukkaa

Olin tapahtumassa, jossa oli vapaamuotoista keskustelua,
teemana hyvinvointi.
Illan käsikirjoitukseen kuului myös herkkuja ja hiukan skumppaa.
Olin itse ulkopuolinen taho ja muut olivat tuttuja/ystäviä keskenään.

”Virallisen” osuuden jälkeen, mikä ei missään vaiheessa ollut virallista,
tämä naisryhmittymä teki omat päätöksensä;

Muutama tyylikkäästi laittautunut nainen teki lähtöä, verukkeena se,
että heidän piti lähteä lenkille sulattelemaan syödyt herkut.
MIKÄ IHANA TEKOSYY! Oikeasti, iso hatunnosto! Jossain kohtaa olisin miettinyt,
että mitä jeesustelua, mutta nämä naiset kantavat vastuunsa omasta kehostaan ja
näyttävät juuri siltä.
Ei sillä loppuporukka on ihan yhtä hyvän näköistä ja heidän iltansa jatkui ansaitusti
kaupungin yöhön. Mietin kotiinpäin ajellessani, että kumpaan porukkaan haluaisin
samaistua ja kyllä vaaka kallistui ensimmäisten puoleen.

Hiljan luin myös http://www.lily.fi/blogit/coco-sweet-dreams/helpotusta-arkeen blogista luppoajan täyttämisestä liikunnalla.
Huippua ”juoksen töistä kotiin”, ”juoksen pojan futistreenien ajan”, ”aina löytyy aikaa liikunnalle, vaikka arki olisi kuinka kiireistä”!

Intuitio, voimakas tienviitta

Miksiköhän tämä ihana asia hukkuu arjen kiireeseen.
Elän käsittääkseni monen muun tavoin ruuhkavuosia.
Eikä siinä mitään, nautin ihan oikeasti täysin siemauksin.

Kuten edellisessä postauksessa kirjoitin,
olen ottanut tähän elämäntaparemonttiin toisen näkövinkkelin.

Stressin purun.

Viikossani ei ole yhtään ainutta vapaata iltaa,
toissa viikolla molemmat tyttäreni ilmoittivat menevänsä tyttökerhoon ja mietin kahdesti jäänkö kotiin vai "tuhlaanko" illan hömppäluentoon.

Luennon piti yksi positiivisimmista ja energiaa antavimmista ihmisistä jonka olen tavannut. 
Kannatti siis valita oikein ja mennä luennolle ♥

Luennon kantavia ajatuksia oli ( melkein tuli itku, kun huomasin, että olen näiden asioiden kanssa tehnyt töitä oman mieleni kanssa ja päätynyt monessa asiassa samaan )

että on otettava vastuu omasta tekemisestä,
tekosyyt ja olosuhteet ovat vain jarruna unelmien toteuttamiselle.

100% vastuu = unelmien toteutus

Kyykkyvinkki - Askelkyykyn eri variaatiot ja mitä niistä on hyötyä?

Ihan huima video!

Sanna on täydellisessä tikissä ja tällä jos jollakin kyykyn saa kohdilleen!

Perässä vedettävät

Katsoin hiljattain vanhan Akuutti ohjelman, joka käsitteli laihdutusta.
Siinä haastateltiin kokkolalaista naista, joka oli pudottanut huomattavan määrän painoa.
Hän kertoi, että selkään taputtelijoita riitti urakan alkutaipaleella,
mutta kun painoa alkoi tippua huomattavasti niiin ihmiset alkoivat kauhistelemaan.
"Älä enempää pudota, ettet ole liian laiha", "onkohan tuo nyt enää terveellistä".
Mikä meihin fiksuihin ihmisiin menee?
Miksi kannustus loppuu, ei kai herranjumala kukaan pomppaa ylipainoisesta anorektikoksi?
Miksi ei voisi jatkaa toisen kannustamista ja olla aidosti iloinen toisen puolesta?
Pahinta laihdutuksessa onnistuneelle on tokaista,
no nyt kun olet jo laihtunut tuon verran voit taas syödä normaalisti.
Mikä on normaalisyömistä, jos tyyppi on ollut sairaalloisen lihava??

Aikamoisen kommenttiboksi keskustelun aikaansai tämä kirjoituskin:
http://fityoutoo.fitfashion.fi/2015/07/02/kun-katson-ymparilleni-niin-joka-paikassa-tursuaa/ .
Emmekö me uskalla enää lausua ääneen oikeasti todellisia asioita lainkaan?

Emmekö saa huolestua hyvinvoinnista?

Oikeasti on hyvä, että joku uskaltaa puhua asioista oikeilla nimillä.

Ainakin itse kyseenalaistan hiukkasen meidän terveydenhuollon osaamista ( en missään nimessä kaikkien).
Miten oikeasti vakavasti sairaat ja huonossa kunnossa henkisesti ja fyysisesti olevat saavat itselleen tarpeellista hoitoa- muutakuin tuurilla, että kohdalle osuu osaava ja välittävä henkilö?

Mitä, jos kansastamme on tullut hyshys kansa, ja kaikki asiat vain lakaistaan maton alle? 
Ei uskalleta sanoa esim. neuvolassa, että "älä hyvä ihminen syö niitä pullia tai fazerin sinistä jokainen päivä". 
Normaalissa raskaudessa ei voi lihoa 1kg/vko, jos syö tavalliseen tapaan. 
Itsellä meni esikoisen aikana yksi levyllinen päivässä ja kas kummaa kun kiloja kertyi +20kg...

Painon kerryttäminen ja pudottaminen on ihan puhdasta matikkaa pääosin, jos tiputtaa painoa niin miinuskaloreilla laihtuu, liikunta on plussaa ( tässä tapauksessa miinusta) ja pluskaloreillla lihoo.
Näin se vaan menee.

Otsikkoon vielä viitaten, 
oletko huomannut, että oma olotilasi on suoraan verrannollinen ympärisöösi?
Jos ympärillä on postiivista latausta ja terveellisyyden kannattajia- omakin projekti on huomattavasti helpompaa.
Jos taas esim. ystäväsi on ikuinen laihduttaja ja tukeudut häneen sekä hänen ajatusmaailmaan, "aloitetaan taas maanantaina", sitä maanantaita ei kuuna päivänä tule!

Pakko on vaan ottaa vastuu omiin käsiin ja otettava vastuu siitä mitä kurkusta alas laittaa. Ei pelkästään oman itsen vuoksi vaan myös jälkikasvun takia :)

Väliaikatietoa

Painosta ja shiatsusta.

Käyn edelleen sännöllisesti shiatsussa ja se tarkoittaa noin kerran kuukaudessa.
Viime kerralla olin juuri aloittanut PT:n kanssa ja lihakset olivat hiukan hellänä.
Sain mukaani kukkatippoja joita otetaan veden kanssa täydentämään hoitoa.
Lisäksi sain väsyyneeseen alaselkään pohkeen alareunaan ulkosyrjälle mojovan pisteen paineltavaksi.
Uh, kun tuo piste voikaan olla kipeä eli sen painelu tulee todella tarpeeseen selitti hoitajani.

En voi ylistää enempää Shiatsu-hoitajaani, voiko ihanampaa ja taitavampaa ihmistä olla!
Tällä kerralla kun menin eilen hänen käsittelyynsä, takana oli oikeasti äärimmäisen stressaava pari viikkoinen.
Paino junnaa edelleen ja henkisesti olen pitänyt viikon "hermolomaa" projektista.
Lähinnä keräten uutta motivaatiota, ja sainkin sitä tukemaan omaan silmään vielä miellyttävämmän ruokavalion sekä treeniohjelman.
Tykkään ihan hirmuisesti oikeassakin työssä siitä, että minulla on tavoite ja sen saavuttamiseksi saan vapaat kädet mutta tietyin raamein.
Sain ehkä itselleni mielekkäämmän ruokavalion ja helpommin toteutettavissa olevan. Ja treenit saan suunnitella osin itse, kunhan tietyt kriteerit täyttyvät.

Vielä palatakseni tuohon eiliseen hoitooni.
Hoitoa edeltäneessä keskustelusa, sanoin että kroppani on jotenkin tosi turvonnut ja kerroin stressaavasta ajanjaksosta.
Kuitenkin viime kertaan nähden olin äärimmäisen innostunut kuukausi sitten saamistani kukkatipoista, jotenki tuntunvat minulle sopivilta.
Hoidon jälkeen sain kuulla, että kroppani oli todella tukossa, mutta onneksi kehoni vastaanottaa hyvin hoitoa ja oikeasti olin kuin uudesti syntynyt kun noudin pedistä. Etenkin alaselkäni, vaikkakin makasin yli tunnin, oli enemmän kuin vetreä.
Olo on ollut tänäänkin aivan yhtä hyvä, ehkä henkisesti olen ollut hiukan tööt,
mutta toivottavasti keho ja mieli päästää stressin ulos näin :)

Mitä kuuluu?

Suunnilleen näin kirjoitin tuntemuksiani PT:lle
Iloa on tuonut liikunta! Vaikkakin olen ollut 2 viikkoa törkeässä flunssassa eli viikot 2 ja 4, 

tuntuu että liikunnasta on saanut virtaa ja motivaatiota.

Keskikropan lihakset ja liikkuvuus tuntuu edelleen haastavilta. 

Selkä tuntuu myös hiukan väsyneeltä ja raihnaiselta, mutta ei mitään katastrooffia tämän suhteen. Tälläinen noteeraus vaan matkalla.

Polvi ja penikat ok, mutta tosiaan spurtit juosten ei onnistu.

Aamupala on ok, vaikkakaan en saa ihan täyttä määrää ruokaa alas.Veden saan ihan ok alas, ja kahvin kanssa olen ollut maltillinen.

Välipala, on unohtunut viikolla 14, mutta näköjään kehoni tarvitsee nämä säännölliset ruuat kun nyt jälleen viikolla 15 tuntuu taas paremmalta meno.

Lounas on helppo. Jonkin verran olen soveltanut, esim. asiakaskäynnin ja lounastamiset. Mutta annoskoko ja kasvikset ovat onneksi löytäneet tien lautaselle.

Välipala: haastava. Monesti otan kourallisen pähkinöitä, tämä on vaihe jolloin en meinaa saada kurkusta mitään alas!

Päivällinen/Iltapala, helppo toteuttaa, sillä nämä saan syödä kotona. Monesti järjestys on iltapala/päivällinen, harrastusten vuoksi. Tuntuu, että riisi sopii kaikkein parhaiten nälän viejäksi.

Huomiot:Voimatreenistä olen tykännyt hirveästi. Toisaalta on ollut osin myös rankkaa, mutta kuten sanoinkin- järkyttävää on huomata, että hikoilen ja vielä hirveän hajuisesti!En kaipaa herkkupäivää, mieluummin pientä määrää jonnekkin jotakin "terveellistä" herkkua kuin yksi herkkupäivä. Päivittäinen istumatyö tuntuu todella puuduttavalta ja vaikka harjoitusohjelmassa on esim. kehonhuolto, onko ok käydä pienellä kävelylenkillä esim. 30min. 

Tunnustukset:En ole ollut täysin sokeriton; olen nappinut yhden keksin tänä aikana(!) ja kylässä ollessa olen maistanut noin ruokalusikallisen kakkua / noin 3krt. Jäätävään suklaanhimoon olen syönyt sukulakun tai muumitikkarin. Näitä kertoja ehdä 5.

Muuten mielestäni olen pysynyt ruodussa.

**********************************

Paino heittelee, mutta nyt näyttäisi kuukauden saldo vakiintuvan -4kg.

Mikä on huima saavutus itselleni, flunssa on haitannut treenien tehoa.

Akuutti ylikunto

Kuulostaako tutulta,
että juuri kun pääset treenaamisen makuun, iskee ihan hirveä flunssa?

Oma takapiruni näissä asioissa sanoi,
että tämä on ihan tyypillistä myös "aloittelijoilla".
Enhän ole treenaamalla treenannut pariin vuoteen.
Toki jotain olen tehnyt, mutta en ole vienyt itseäni paljoa epämukavuusalueelle.

Tämä akuutti ylikunto voi tulla jo yhden treenikerran jälkeen,
jos liikuntasuoritus on ollut erittäin kova.
Tähän tilanteeseen voidaan päätyä myös, jos keho ei saa tarvittavaa lepoa treenien välissä.

Kun kehon energia ja nestetasapaino on keikahtanut, tämä heikentää elimistön puolustusjärjestelmää. (eli omalla kohdallani tämä on antanut lapsilla olleelle flunssalle mahdollisuuden tulla meikäläiseen).
Oireita akuuttiin ylikuntoon ovat:

• leposykkeen nousu
• väsymys
• nuhantapaiset oireet / johtuu limakalvojen ärsyyntymisestä, ei niinkään varsinaisesta flunssasta

Palautuminen kestää 2-4 päivää jos malttaa levätä ja pitää treenit maltillisena.

lähde: http://kiloklubi.fi/artikkelit/Ylikunto-voi-vaivata-tavallistakin-liikkujaa/789/

Tein koko viikon voimatreenit kuten pitikin ja jäljellä on yksi kevyt aerobinen treeni ja yksi hiukan pidempi.
Teen nämä kaksikin maltillisesti, sillä kiloja näyttää karisseen jo pari tässä vaiheessa. Motivaatiota siis edelleen tursuaa!
Suunta on oikea :D

Hemmotteluhoitokokeilu

Viime viikkoisen Sh´bamin jälkeen kroppa veti ihan överijumiin sekä naisen että kirjoituskyvyn!

Noh, pienoinen lenkki viime viikon keskiviikkona aukaisi enimmät jumitukset ja perjantaille minulla oli varattuna kahden (!) tunnin Shiatsukäsittelyyn.
Ensimmäisen tunti käytettiin haastatteluun ja toinen itse Shiatsuhierontaan.

Hirveä jännittävää oli kun kaimani haastatteli minua ja kysyi olenko sairastanut lapsena ja jos olen niin mitä.
Mutta lisäksi hän kysyi, tiedänkö onko äidilleni sattunut jotain erityistä kun hän on odottanut minua eli aikana jolloin olen ollut hänen vatsassaan.

Yhtäkkiä tuon kysymyksen jälkeen tuli voimakas pulpahdus muististani:
äitini on kertonut, että syntymäni lähti etuajassa käyntiin kun hän oli kaatunut kotona ollessaan.
Pelkään tai olen koko ikäni pelännyt ihan hirveästi tippumista ja kaatumista!
Aika jännittävä  yhteensattuma.

Tässä huomaan olevani pidemmällä kuin uskoinkaan. Tunnen löytäväni itseäni pikku hiljaa takaisin, kun uskallan vain luottaa intuitioon ja avata rohkeasti ovia.
Samalla tunnustelen miten toimin, puntaroin asioita enkä hyökkää enää täysillä liikenteeseen.
Voin jopa pysähtyä ajattelemaan ensin ja tehdä vasta sitten.

Mielenkiinnolla odotan kun saan ensi kerralla haastattelun perusteella tehdyn kiinalaisen lääketieteen analyysin! Sen perusteella myös suosituksia, mikä minulle sopii ja mikä ei.

Tämä oli yksi osa hoitoa :

Itse shiatsu hoitomuotona on äärimmäisen kevyttä ja rentouttavaa.
Seuraavalla kerralla hoitaja käsittelee myös haastattelun pohjalta akupisteitä tukemaan hoitoa.

Pyysin saada hiukan raotusta mitä tulee kertomaan/suosittelemaan tämän päivän hoidon perusteella.
Lämmin ja samalla vahva suositus oli viljattomuus ( todellako ? ). Tämänhän olen jo todennut, mutta miksi tässä on niin hankala pitää itsensä?
Se aamuinen jälkiuunileipä kompastus! Muuten melkeimpä pärjään...
Samoin sain yhden akupiste pyörittelyn nesteenpoisto kotiläksyksi.
Mielenkiinnolla odotan ensi viikkoa.

Pitkästä aikaa hoidossa tuli kotoinen olo, sekä hoitajan että hoidon vuoksi.

Mitä mieltä olette, voiko hoidosta/ hieronnasta nauttia, jos kemiat eivät kohtaa?

Lähestyvä varhaiskeski-ikä

Mittarissani on tänä vuonna 37-vuotta.
Joka tuntui 14- vuotiaana siltä, että toinen jalka on jo maatumaisillaan.
Tässä iässä näköjään tuntuu siltä, että aika mukavaa ikäkautta tässä elellään.

Naapurini sanoi ihanasti, että 40-vuotiaana elämä vasta alkaa!
Tämä on kirkkaana mielessäni ja oikein odotan tuota rajapyykkiä!

Iästä johtuen, aineenvaihdunta ei ole ihan kukkeimmillaan.
Olen taistellut iän lisäksi myös kilpirauhasen jarruttavasta vaikutuksesta tuon aineenvaihdunnan kanssa.
Muutama vuosi sitten, treenasi oikeasti tosissani.
Ja paino junnasi. 
Todella kiitollista käydä muutaman kerran viikossa kahvakuulatreeneissä kilot olivat silloin 12/16kg. Joskus kahdella kuulalla nämä edellä mainitut yhtä aikaa. Painolle ei tapahtunut mitään. Lihasta toki oli, mutta oli myös toista koostumusta kehossani...

Toinen kilpirauhasen himmaus näkyi tämän saman vuoden aikana, kun kävin noin 2 kertaa viikossa suolla sauvakävelemässä.
Kaikki muut olivat punaisia ja hikisiä.
Minä olin valkoinen, hapoilla ja turvonnut.  Eli en hikoillut oikeastaan lainkaan. Join melkein kaksi litraa noilla keikoilla ja onneksi se poistui jossain vaiheessa muuta väylää pitkin, mutta näistä oireista oma kilpirauhasvaivani narahti.

Arvatkaapa miksi lopetin liikkumisen?

Oikein.
Kuvittele, että liikut yllä olevia määriä, ilman että se näkyy missään.
Ei eden hyvänä olona. Olin kaiken liikuntasuorituksen jälkeen niin turvonnut ja tönkkö, että endorfiinit olivat hyvin kaukana olemuksestani.

Pinterestistä löytynyt motivaatiokroppani yllä!!

Nyt alkaa lääkitys olemaan kohdillaan ja nuo valtaisat kaksi liikuntasuoritusta viikossa eivät ole aiheuttaneet mitään katastrofia kehossani.
Juoksemista kokeilin hiljakseen, mutta keho oirehti siihen, eli sen täytyy vielä antaa odottaa, että kroppa ehtii mukaan ajatukseen!

Oletko mukana nostamassa liikuntakäyriä kohti kattoa?

Mennään hitaasti ja varmasti kohti jokapäiväistä liikuntaa?

Rakas sinusta on tullut pullukka, toinen tuotantokausi

Katsooko kukaan ko. ohjelmaa?

Sarja on hiukan jenkkivivahteisesti tehty,
mutta oikeita ihmisiähän siinä on.
Jotenkin tuntuu hurjalta tiputtaa 7 viikossa miltei 20 kiloa!
Miten pää voi pysyä perässä tuon tahtisessa muutoksessa?

Ok, raha voi hiukan auttaa ajatusmaailmaa pysymään perässä.
Mutta silti, uskon että aika tiukan kamppailun saa käydä ohjelman aikana ja sen jälkeen, että kilot ovat poissa ikuisesti.
Ihana oli eilisessä jaksossa katsoa, kun Sanna sai tiputettua yli kymmen kiloa, ja suurin saavutus myös minun mielestäni oli itsetunnon koheneminen.

Muistan kun olin äitiyslomalla esikoisestani ja elin elämäni rankinta jaksoa. Muutaman tunnin yöunilla, vaativan, aktiivisen, mutta iloisen ja seurallisen lapsen kanssa.
Selvisin päivistä sillä, että päätin aamulla herätessä laittaa aina ja jokaikinen päivä vähintään ripsiväriä. Usein laitoin luomivärit yms. kevyen päivämeikin.
Toinen selviytymiskeino oli liikunta. Tein noin 1-3 kertaa päivässä parin tunnin kävelylenkkejä ja myöhemmin vaihdoin yhden lenkeistä juoksuksi.

Näillä selvisin tuon vaikean ajan yli.

Mitä tapahtuu ihmiselle kun kilot määrittävät ihmisyytesi, ja alkaat tiedostamatta tai tiedostetusti muuttumaan näkymättömäksi?
Monet noista TV-ohjelmien isoista pudottajista sanovat kilojen lähdettyä, 
että he kuvittelivat olevan vain vähän ylipainoisia, 
kunnes näkevät itsensä keventyneen olemuksen. Jos itse tiedostaa kilot ja muuttuneen olemuksen, onko ihmisen suojakeino laittaa pää pensaaseen?

Olen itse tasaisesti lihava, eli en monekaan silmään näytä lihavalta sillä hienosti paino jakaantuu koko kehoon. Omaan silmään näytän ja tunnun kyllä.
Äitini sanoi, että ole vain tyytyväinen itseesi ei sillä ulkonäöllä ole niin merkistystä.
En itse pidä sitä merkityksellisempänä vaan kaikkea sitä muuta mitä kilot tuovat tullessaan: Energiatason laskeminen on mielestäni kaikkein pahinta!

Treenivaatteita maailmalta osa 2

Itselläni treenivaatteiden päivitys ei ole tällä hetkellä ajankohtaista,
mutta ihanaa fiilistellä näitä herkkuja!

Täältä SoActive-sivulta en ole itse tilannut,
mutta muutama ystäväni on tilauksen naputellut.

Nämä helmet olivat niin keväisiä:

Nämä ottaisin vaikka heti omaan kaappiini:

Ykkösinhokkini pukeutumisessa on varmaan monen muun tavoin sukkahousut.
Hyvänä kakkosena itselläni tulee ylläkin olevat treenitopit/liivit.
Miksi ihmeessä ne täytyy tehdä pään yli vedettäväksi.

Ostin jokin aika tälläiset, mutta muun merkkiset:

Kunnon tuki ja VETOKETJU edessä!

Onko joku kokeillut juuri näitä, onko yhtä hvyät kuin miltä tuntuu?

Ravitsemusterapeutin kynästä & pohdintaa

"Vinoutuneella suhtautumisella syömiseen tarkoitan syömiseen liian vakavasti tai liian huolettomasti suhtautumista eli yksinkertaisesti syöminen perustarpeena sivuutetaan tai sen rooli elämässä on korostunut."

Luin eilen iltasaduksi erilaisia blogeja ja tämä yllä oleva jäi vielä yön ylikin kummittelemaan ajatuksiini.
Luin tämän tekstin, joka on suora lainaus, blogista Lounaalla ravitsemusterapeutin kanssa.
Mielestäni tämä oli enemmän kuin hyvin sanottu!
Oma ongelmani syömisessä on se, että kun keskityn ja rajaan tiukasti asioita ruokavaliostani pois- onnistun. Mutta kun sattuu ensimmäinen repsahdun niin lannistun täysin.
Eli suhtaudun syömiseeni liian vakavasti, ja kun tästä vakavasti otettavasta ruokavaliosta satun lipeämään. Loikkaan heti toiseen äärilaitaan. Eli hypään heti liian huolettomaan syömiseen. Haloo! Kultainen keskitie tässäkin olisi pop!!

Kerroin aiemmin, että tilasin ruokavalion, oman ruokapäiväkirjani perusteella.
Ruokavalio ja siihen liittyvät kommentit olivat huippuja.
Oma tuuliajoni on estänyt siihen tarttumisen.
MUTTA pikkuhiljaa olen hivuttumassa sitä kohden.

Katri antoi minulle ruokavalion tehdessään aivan loistavat tienviitat ja ihanan rehellistä palautetta syömisistäni.
Ihastelen myös hänen tapaansa kirjoittaa blogia.
Ei mitään kaunisteluja asioista vaan tiukkaa faktaa. Täydellistä!

En halunnutkaan mitään muuta kuin yhden paperin ja analyysin tekemisistäni.
Tilanteeni on ollut pari viime vuotta se, että en ole pystynyt ottamaan kiinni tästä projektista nimeltä "minä".

Nyt ladut on pikkuhiljaa tampattu mielen perukoilla siihen malliin, että uskoa alkaa löytymään. Tämä yllä oleva Pinterestistä löytynyt kuva kertoo juuri olennaisen...

Nopea innostuja ja lannistuja

Ehei, nyt en ole innostumisen jälkeen lannistunut.
Aloin selailemaan muutaman kirjoitukseni alaspäin.

Innostun nopeasti nollasta sataan ja näin iän myötä olen oppinut ehkä loiventamaan näitä tuntemuksiani.
Olen kylläkin perusluonteeltani melkoisen rauhallinen.
Ehkä tämäkin on osa elämäntapamuutostani. Loiventaa tuntemuksiani ja tämä toivottavasti vie pysyviin ja oikeisiin ratkaisuihin.

Luen paljon ja pohdin asioita miten vaikuttaisivat itseeni.
Tämä blogi toimii pitkälti kaiken oksennuspaikkana.

Ihana, että on paikka jonne laittaa nämä kaikki ylös ja voi palata myöhemmin esim. kirjoihin mitä on tullut luettua ja koettua.

Nyt muuten luen tätä kirjaa:

Kirjan alku paneutuu muutokseen, mitä meissä tapahtuu pään sisällä. Miten voimme hyödyntää itsetutkiskelun kautta onnistumista muutoksessa ja vastoinkäymisissä.

Kirjan vinkkeleitä ovat esim. tavoitteiden asettamisen tärkeys, konkreettiset tavoitteet, motivaation tärkeys, asenne, arvot, ajatuksen voima.

Aika heviä luettavaa, mutta antaa oikeasti ajattelemisen aihetta.

Erittäin hyvä osio löytyy kirjan takaosasta, jossa on perushyvä kotitreeni, aloittelijan ja edistyneen versiot joka liikkeestä.

Perusliikkeitä, ei mitään kikkailuja vaan rehellistä tekemisen meininkiä.

Vilkaiseppa kirjaa kun tulee vastaan!

Ryhtiliike suoritettu! Ylös sohvalta!

Paluu arkeen koittaa huomenna,
ja liikunnan tuominen päiviin on lähtenyt lomaillessa hyvin käyntiin.

Olen ollut lapsuuteni ja nuoruuteni sekä suurimman osan aikuisikää, toisen lapsen saantiin saakka, 
erittäin aktiivinen liikkuja.
Liikunta on ollut minulle jokapäiväistä ILOA.
Ja huomaan, että tämä liikkuminen on varmaan pitänyt minut koko ikäni normaalipainoisena.
Nyt, kun takana on noin 3-4 liikkumatonta (enemmän tai vähemmän) vuotta.
Kilojakin on tarttunut liian paljon jenkkakahvoiksi.
Yritän nappia sieltä täältä matkaani hyviä motivointikeinoja, 
jotta saan pidettyä elämäntapamuutokseni kurssin oikeana. 
Nyt pitkäaikaisella tähtäyksellä.

Tässä ensimmäinen motivaatiotippi jakoon:

Oletko katsonut "Tähtäimessä triatlon" ohjelmaa?

Tässä neljä tavallista suomalaista, ihan eri-ikäisiä ja kokoisia, eri elämäntilanteessa olevia, tähtäävät puolen vuoden päähän triatlonille.

Itselläni ei tätä tavoitetta ole, mutta kahlasin eilen näitä jaksoja läpi ja hirmuisen hyviä tippejä tuli jaksoista.
Jopa uimiseeni tuli vapaauintiniksejä kuin vahingossa.

Jos näet paikallisessa  uimahallissa eriskummallisen tyypin, joka harjoittelee uimakäännöstä ja hihittelee mennen tullen- se olen minä :)

Tsemppiä myös sulle ♥

Rasvanpolttoruoka

Olen poiminut seuraavat rasvanpolttajat Hanna Skytan kirjasta FuelFood.
Näitä ei ehkä yksistään tule imuroitua suuhun,
mutta ruuan maustajina aivan loistavia:

Mm. näiden ruokien sisätävät fytokemikaalit voivat siis edistää rasvan palamista, aineenvaihduntaa jne.

Inkivääri hoitaa tulehduksia, tasapainottaa verensokeria, stimuloi ruuansulatusta.

Vihreä tee  edistää aineenvaihduntaa ja alentaa rasva-ja sokeriarvoja.

Chili nopeuttaa aineenvaihduntaa.

Valkosipuli lisää rasvanpolttoa.

Lue lisää Skytan kirjasta sivuilta 228-229

Kuva pinterestistä

sijoitukset

Kun lukee näitä motivaatio-lauseita, 

saa jotenkin puettua omia ajatuksia paremmin sanoiksi.

kuva weheartit.com/

Työnantaja tarjoaa naurettavan halvan vuosijäsenyyden salille.

Jotenkin viimeaikoina en ole ollut mikään ihmismagneetti. 

Teen työtä 8h päivässä ihmisten kanssa, 

tämän jälkeen lasten harrastukset ja siinä ohessa sosiaalista elämää muiden vanhempien kanssa.

Ajattelin, että en osta tuota kuntosalijäsenyyttä sen halpuuden vuoksi.

En jotenkin jaksa tällä hetkellä ihmislaumaa ympärillä.

Ostan sen kun olen innoissani siellä treenamisesta.

Minulla on kotona (tällä hetkellä pikkusiskon luona kestolainassa) käsipainot,

kaksi eri painosta kahvakuulaa yms.

Kaikki tarvittava löytyy siis täältä neljän seinän sisältä

Myös motivaatio treenaamiseen kotona on korkeampi kuin lähteä salille.

Mitä teen?

Toimin intuitioni mukaan,

teen treenini kotona ja lähden salille kun siltä tuntuu :)

maanantaihin

Veitsen jäljet alkavat kadota, 

nyt aika liikkumisen.

Olen ladannut kaikki lasten harrastukset Google Kalenteriin & synkronoinut mieheni puhelimen Chronos-kalenteriin muistutusten kera.

Taidanpa ladata mamman liikuntahetket samaiseen kalenteriin,

myös muistuksien kera :)

& vedenjuonti jatkuu.

Mikä teidän viikkosuunnitelma on?

kuvat weheartit.com