Kaksi korvaa, yksi suu

Kaksi korvaa, yksi suu. Käytä näitä tässä suhteessa.
Tätä olen yrittänyt opetella viime aikoina.
Olen oikeasti kiinnostunut ihmisistä, heidän tekemisistään. Tämä ei ole uteliaisuutta, vaan välittämistä. 
En ole uskaltanut kiinnostua toisista, kun olen ajatellut, että minua pidetään uteliaana.
Uuden toimenkuvan myötä olen istunut lukuisissa koulutuksissa ja ne opettavat myös olemaan minä.
Voiko olla ihanampaa kuin näin keski-iän kynnyksellä mennä itseensä?

Olen jo pienen ajan kuluessa huomannut, mitä enemmän kuuntelen muita, sitä enemmän opin itsestäni. Antoisaa, toivottavasti molemmille osapuolille ❤

Jo aiemmin, ennen tätä valaistumista, olen ajatellut lapsien harrastukset mainioina tapoina tavata uusia ihmisiä. 
Oiva tapa verkostoitua on tehdä talkootyötä.
Kumpa kaikki ymmärtäisivät tämän mahdollisuuden!

Muista käyttää osiasi oikeassa suhteessa 👍

Hutiostoksia ja viimein ratkaisu ongelmaan

Mieheni on antanut hiukan palautetta lenkkarikokoelmastani.
Löytyy Asicsen Nimbukset, Kayanot, New Balancen kengät, vielä yhdet Acicset ja yhdet Adidakset.
Olen käynyt seisomassa lasilevyjen päällä,
fyssari on katsonut juoksumatolla askellukseni.
Lopputulos = huono!

Melkein olen lannistunut jo kenkien suhteeen,
mutta nyt löytyi oikea kenkä.
Nike Free 5.0.

Ongelmani on luultavasti ollut se, että tämän ylipainon sekä
alustan (asvaltti) vuoksi olen ostanut aina reilusti vaimennetun kengän.
Kävin ensin lähiurheiluliikkeessä, heidän epäilyksensä oli,
että minulle ei vain sovi tuo Asicsen vaimennuksessa käytetty geeli.
Niket tuntuivat sielläkin hyvältä. Mutta ei ollut kokoa.
Noh.
Seuraava etappi oli toiseen liikkeeseen, juttelin ongelmastani eli penikoista sekä
jalkateräni puutumisesta.
Puutuminen tapahtuu vain lenkkeillessäni, ei siis koskaan vapaa-ajan kengilläni.
Ratkaisu:
Vaimentamattomammat kengät.
Niken kengät sopivat täydellisesti jalkaan, joku kalliimpi malli hölskyi kantapäästä,
mutta Free 5.0 oli aivain kuin tehty jalkaan.
Nyt on ensimmäiset lenkit takana ja 20min kohdalla tuleva puutuminen ei tullut!

Ihanaa!

Intuitio, voimakas tienviitta

Miksiköhän tämä ihana asia hukkuu arjen kiireeseen.
Elän käsittääkseni monen muun tavoin ruuhkavuosia.
Eikä siinä mitään, nautin ihan oikeasti täysin siemauksin.

Kuten edellisessä postauksessa kirjoitin,
olen ottanut tähän elämäntaparemonttiin toisen näkövinkkelin.

Stressin purun.

Viikossani ei ole yhtään ainutta vapaata iltaa,
toissa viikolla molemmat tyttäreni ilmoittivat menevänsä tyttökerhoon ja mietin kahdesti jäänkö kotiin vai "tuhlaanko" illan hömppäluentoon.

Luennon piti yksi positiivisimmista ja energiaa antavimmista ihmisistä jonka olen tavannut. 
Kannatti siis valita oikein ja mennä luennolle ♥

Luennon kantavia ajatuksia oli ( melkein tuli itku, kun huomasin, että olen näiden asioiden kanssa tehnyt töitä oman mieleni kanssa ja päätynyt monessa asiassa samaan )

että on otettava vastuu omasta tekemisestä,
tekosyyt ja olosuhteet ovat vain jarruna unelmien toteuttamiselle.

100% vastuu = unelmien toteutus

Talviunen karistaminen

Tämän blogin kirjoittaminen on ollut hunggingolla!
Käyn lukemassa oikean palkin blogeja, ja mieli on näissä asioissa.
Voi, voi. Käytännön toteuttaminen on puheasteella.
Nämä vuodet kun olen tätä asiaa pureskellut ja pohtinut,
ovat kuitenkin menossa oikeaan suuntaan edelleen.

Elämässä tapantuu pieniä palapelin loksahduksia.

• Käynti Shiatsuhoitajalla on vienyt polkua oikeaan suuntaan. Olen tästä niin kiitollinen intuitiolleni ♥
• Olen tiennyt nuoresta asti olevani kunnianhimoinen, monessa asiassa mitä teenkin. Nyt olen joutunut löysäämään esim. urheilullisista tavotteista, mutta samalla oppinut itseni hyväksyntää ja kuuntelua.
  Tähän liittyen urani on saanut tuulta purjeisiin, ehkä odottamattomalla tavalla.
  Urallani pääseen suuntaamaan eteenpäin ja kohti bomeemimpaa puoltani :)
  Toinen urameritti tulee oman yrittämisen kautta, josta olen myös saanut yllättävää tunnustusta ja vaikutusmahdollisuutta.
• Parisuhde on omalla uomallaan, ja varhaiskeskikäisellä pohjalla. Luottamusta ja kunnioitus on päivittäin osana elämäämme.
• Lapset kasvavat, kyselevät ja tuovat esiin omaa persoonallisuuttaan. Välillä kipinät sinkoilevat, mutta asioista on ihana jutella ja pohtia.
• Pidän tärkeänä, että välillä vain yksi lapsista on kotona ja on aikaa kuunnella ja keskittyä vain yhteen jälkikasvun edustajaan.

kuva pinterestistä

                                                                                                                                                                  

Sinun vuorosi loistaa

Sinun Vuorosi Loistaa (Juha Tapio)

Anna minun nähdä sun kasvosi
Nähdä kuinka valosi loistaa
Anna minun kuulla sun äänesi
Kuulla kuinka ilosi soi
Anna sateen huuhtoa surusi
Anna tuulen helmoja nostaa
Tänään on tullut sun päiväsi
Nyt on sinun vuorosi loistaa

Taken from http://lyricstranslate.com/en/juha-tapio-sinun-vuorosi-loistaa-lyrics.html#ixzz3nORpFe1t

Tämä sopi jotenkin tähän sateiseen ja harmaaseen päivään ♥

Miksi täytyy jäädä olotilaan rypemään,
miksi nähdä maailman murheet eikä kauneutta?

Eilen katsoin kun Maria Veitola oli Jutan luona yökylässä,
miksi ihminen joka on kokenut kovia, onkin Suomen menestyvimpiä?

Ehkä siksi, että on kaaduttu, laitettu laastaria polveen ja
nostettu pää ylös ja menty tuulta päin.

Olisiko aika Mairet nousta rypemästä ja ajatella miten hyvin onkaan asiat.

Sovitaanko, että unohdetaan pahat sanat, pahat teot.
Ei välitetä vaan painetaan tuulta kohti?

Pidetään itsestä huolta ja läheisistä, luotetaan, että elämä kantaa.
Oli meillä hiukan ylipainoa tai ei.

kuva lainattu http://www.picturequotes.com/youre-a-diamond-dear-they-cant-break-you-quote-7674

Perässä vedettävät

Katsoin hiljattain vanhan Akuutti ohjelman, joka käsitteli laihdutusta.
Siinä haastateltiin kokkolalaista naista, joka oli pudottanut huomattavan määrän painoa.
Hän kertoi, että selkään taputtelijoita riitti urakan alkutaipaleella,
mutta kun painoa alkoi tippua huomattavasti niiin ihmiset alkoivat kauhistelemaan.
"Älä enempää pudota, ettet ole liian laiha", "onkohan tuo nyt enää terveellistä".
Mikä meihin fiksuihin ihmisiin menee?
Miksi kannustus loppuu, ei kai herranjumala kukaan pomppaa ylipainoisesta anorektikoksi?
Miksi ei voisi jatkaa toisen kannustamista ja olla aidosti iloinen toisen puolesta?
Pahinta laihdutuksessa onnistuneelle on tokaista,
no nyt kun olet jo laihtunut tuon verran voit taas syödä normaalisti.
Mikä on normaalisyömistä, jos tyyppi on ollut sairaalloisen lihava??

Aikamoisen kommenttiboksi keskustelun aikaansai tämä kirjoituskin:
http://fityoutoo.fitfashion.fi/2015/07/02/kun-katson-ymparilleni-niin-joka-paikassa-tursuaa/ .
Emmekö me uskalla enää lausua ääneen oikeasti todellisia asioita lainkaan?

Emmekö saa huolestua hyvinvoinnista?

Oikeasti on hyvä, että joku uskaltaa puhua asioista oikeilla nimillä.

Ainakin itse kyseenalaistan hiukkasen meidän terveydenhuollon osaamista ( en missään nimessä kaikkien).
Miten oikeasti vakavasti sairaat ja huonossa kunnossa henkisesti ja fyysisesti olevat saavat itselleen tarpeellista hoitoa- muutakuin tuurilla, että kohdalle osuu osaava ja välittävä henkilö?

Mitä, jos kansastamme on tullut hyshys kansa, ja kaikki asiat vain lakaistaan maton alle? 
Ei uskalleta sanoa esim. neuvolassa, että "älä hyvä ihminen syö niitä pullia tai fazerin sinistä jokainen päivä". 
Normaalissa raskaudessa ei voi lihoa 1kg/vko, jos syö tavalliseen tapaan. 
Itsellä meni esikoisen aikana yksi levyllinen päivässä ja kas kummaa kun kiloja kertyi +20kg...

Painon kerryttäminen ja pudottaminen on ihan puhdasta matikkaa pääosin, jos tiputtaa painoa niin miinuskaloreilla laihtuu, liikunta on plussaa ( tässä tapauksessa miinusta) ja pluskaloreillla lihoo.
Näin se vaan menee.

Otsikkoon vielä viitaten, 
oletko huomannut, että oma olotilasi on suoraan verrannollinen ympärisöösi?
Jos ympärillä on postiivista latausta ja terveellisyyden kannattajia- omakin projekti on huomattavasti helpompaa.
Jos taas esim. ystäväsi on ikuinen laihduttaja ja tukeudut häneen sekä hänen ajatusmaailmaan, "aloitetaan taas maanantaina", sitä maanantaita ei kuuna päivänä tule!

Pakko on vaan ottaa vastuu omiin käsiin ja otettava vastuu siitä mitä kurkusta alas laittaa. Ei pelkästään oman itsen vuoksi vaan myös jälkikasvun takia :)

Mäkeä ylös ja alas - Hiit-treeniä (!)

Kävin hiljattain työfyssarilla,
sillä kroppani kummallista käyttäytymistä on selvitelty monelta eri kantilta.
Alan tuntemaan itseäni jo luulosairaaksikin,
kun mitään ei selviä.

Kuitenkin hellejakso selvästi painaa kilpirauhasta, aiheuttaa migreeniä,
sekä turvotusta.
Eihän normaali kroppa toimi näin, vai toimiiko?

Ylämäkitreenissä hengästymisen aiheuttama paine tuntuu kurkussa??

Onko syytä taistella itsenä näiden olojen yli ja jatkaa urheasti.
Johtaako se parempaan vai huonompaan oloon?
Mistähän näihin kysymyksiin löytäisi oikean vastauksen?

No, jokatapauksessa olen kyllästynyt ottamaan yhden askeleen eteen ja kaksi taakse.
Teen mäkitreeniä ja sen lisäksi peruslihaskuntoliikkeet sekä kehonhuoltoa.

Ruokavalio on prosessin alla..

Proteiinitankkaus

Ei ihan ole otsikon mukainen, mutta läheltä liippaa.
Itse en kertakaikkiaan ole pystynyt (jaksanut, ehtinyt) liikkumaan viimeisenä kahtena vuotena sellaista määrää mitä olisin halunnut.

Kuitenkin paljon ruuasta ja liikunnasta kiinnostuneena ohjasin syömistäni erittäin proteiinipainoisesksi.
Kunnes laitoin Sami Sundvikille kysymyksen,
pitääkö proteiinia mättää vaikka syystä tai toisesta ei pysty liikkumaan / tekemään voimaharjoittelua?
Vastaus oli, että ei ainakaa huimia määriä.
Luotan Sami Sundvikin sanaan, joskus hän kärjistää mukavasti asoita, mutta pointti tulee aina hyvin selväksi.

Luin vain jonkun linkkaaman tälläisen jutun:

Koko juttu löytyy täältä : http://www.hs.fi/ruoka/a1425281220464?jako=c81b863f3ee89dec0867b939cdf66320&ref=fb-share

Asiathan vaan menevät niin, että täytyy kuunnella omaa kroppaa ja tuntemuksia.
Tehdä niiden perusteella omat linjavedot. 

Onnistumisen tunnetta!

Tunne kun pystyt juosta kaksi kerrosta ylöspäin, 
ilman että olet kuoleman kielissä. 
Ihanaa!

Tämä ei oikeasti ole vaatinut edes mitään huimia ponnisteluja. Toki työtä, mutta ei mitään suurin pudottaja Bootcamppia :)

kuva pinterestistä

Hyppy oman tämän hetkiseen epämukavuusalueeseen, 
tuntuu itselleni lottovoitolta.
Oma urheileva minäni nostaa päätään ja saan kicksejä liikkumisesta.

Shiatsussa käydessäni, sain kuulla, että jalkani ovat totaalisen tukossa.
Tämä ei tullut yllätyksenä, 
vaikkaan en kärsi ihan suunnattomasti tästä, mutta voi johtaa kyllä ongelmiin, jos jatkuu tälläisenä.
Sain kukkatipat ja toivotaan, että auttaa.

Suuren avun olen mielestäni saanut Sitruliinimalaatin ja L-arginiinin yhdistelmällä! 

Valitettavasti vain vatsani ei ole ollut projektini kanssa oikein sinut. Vaikkakaan ruokani ei poikkea aiemmin syömästäni,
niin se oireilee laidasta laitaan. Se voi olla, että aineenvaihdunta hakee omaa uomaansa, ja vatsa ei oikein tiedä miten tämän kanssa eletään.

Jotain tapahtuu kropassa.

Puntarin viisarit eivät värähdä,
ei hyvällä eikä pahalla.

Aineenvaihduntani on osoittanut jonkinlaisia käynnistymisen merkkejä.

 uudestä magneettikorukuvastosta helmiä

Olen käynyt nyt 3 kertaa shiatsussa ja tällä viimeisimmällä kerralla koko kehon läpi meni huisin tuntuisia sähköiskuja ja aaltoja. Tuntui, että suuri aalto olisi pyyhkäissyt nilkoista kainaloihin saakka.
Olen koko puolitoistatuntisen melkein koko ajan on/off horroksessa. Vaikka hoidossa kääntyillään, horrokseen vaipuminen tapahtuu melkein heti asennon vaihdon jälkeen.
Tämä ei ole unta, mutta ihan totaalista koomaa.
Unelleni on tapahtunut kummia - näen unia vanhoista ikäänkuin kesken jääneistä asioista. Unet ovat todella positiivisia ja rauhoittavia. Tuntuu kaiken kaikkiaan kuin elimistöni menisi oikeille raiteille.
Yksi hämmentävä asia mikä hoidosta on seurannut on se, että minun suussani makea ei maistu hyvältä. Toki saan alas sokeria, mutta en koe entisenlaisia kicksejä. Sitten taas suolaiseen on hirvittävä himo.
Tälläinen kroppani on luonnostaan, en pidä makeasta, mutta himoitsen suolaista.

Toinen käynnistymisen merkki oli kun maistoin Vemma/Verve ja Bode tuotteita.
Maistelin kaikki edellä mainitut ja ensimmäisenä tuli ihan törkeä horkka.
Olin niin jäässä, että tärisin. Sen jälkeen tuli hiukan huono olo , jonka jälkeen alkoi hillitön poskien kuumostus.
Samanlainen kuumotus minkä magneettikorut aiheuttivat alkureaktiona.
Tämä on toinen kerta ikuisuuteen kun poskiani kuumotti.
En malttanut ostaa kaikkia noita Vemma/Verve/Bode tuotteita. Mukaan tarttui Vemma oli se sitten ylihinnoiteltu tai ei, mutta maku on ihan järkyttävän hyvä. Vielä en huomaa vaikutuksia, joten seuraavaksi saa mahdollisuuden tuo Bode.

Kiinalaisen lääketieteen tuloksien purkua

Olen löytänyt suuren nautinnon ja punaisen langan.

Shiatsu kera kiinalaisen lääketieteen. Tuntuu juuri oikealta minulle♥

Hoitajani sanoi kuvitelleen haastattelun ensi reaktion olleen väärä ja olisi laittanut minut täysin eri tyypiksi mihin perusteelinen analyysi sitten ajoi.

Kehossani munuainen ja vesi elementti kaipaa vahvistusta.
Kerroinkin Heidille, että jännittävä yhteensattuma kuulla sana munuainen. Tämän saman sanan olen kuulut 16- vuotiaasta lähtien kun olen käynyt vyöhyketerapiassa. Tällöin ainut ongelmani on ollut niskajumit.
Olen käynyt varmasti kymmenen eri koulukunnan vyöhyketerapeutilla ja kaikki ovat sanoneet tämän munuaisen.
Kysyneet juonko tarpeeksi vettä jne.


Tässä ovat saamani kotihoito-ohjeeni:

Ruokavalio:
ruususuola/merisuola, merilevä, merenelävät (jihuu sushi!), saksanpähkinä, persilija, ruusunmarja, vadelmanlehtitee, tuore inkivääri, kevätsipuli, mustikka, auringonkukansiemenet, mustapippuri, mausteet jne.
Vältettäviä: Kylmät ruuat ja juomat, sokeri, raakaruoka, kaupan mehut, viljat.

Pohdintaa yllä olevasta: ennen näitä ylimääräisiä kiloja minulla oli aina suolaisen himo. Olen opetellut makean elämän vasta +20 vuosilla. Suorastaan inhosin tyrkytystä kaikissa kyläpaikoissa, kun en saanut mitään kicksejä makeista leivonnaisista. Näihinkin kyllä saa itsensä totutettua. Rakastan juoda puhdistamattomasta merisuolasta tehtyä vettä, ennen yllä olevaa ohjetta oleva huomio. Tunnen piristyväni siitä. Rakastan mausteita, joten hihkuin riemusta kun ne olivat listallani. Alunperin hoitaja väläytteli, että ne ovat vältettävien listalla.
Rakastan salaatteja, mutta ongelmani on ollut, että se ei tahdo sulaa suolistokeikallaan. Check, osui ja uppos.
Juon aina juomani pöytälämpimänä, työkavereiden kauhuksi myös maidon :) Tykkään haloisesta kahvista ja kuten kirjoittelinkin aiemmin, että Thaimaassakin sain nautintoni kahvista kun toiset hörppivät limuja.
Myöskään en pidä jääkylmästä vedestä. Sokeri & viljan, ei tarvitse selitystä. Ne eivät oikeasti sovi kroppaani...

Lisäravinteet:
Probiootti, B-ryhmän vitamiinit, spiruliina/multigreens, E-vitamiini, Omega 3 ja 6
Pohdintani: Yep, probiootit ovat keholleni tarpeen. Molkosan on itselleni luonnolisin tapa tähän. B-ryhmän vitamiineista erityisesti tunnen virkistyväni ja samoin omegat tuntuvat hyvältä.
E-vitamiinista ei ole kokemusta, täytyy testata.

Liikunta:
Venyttelyt, erityisesti selän ja jalkojen venyttelyt. Intervallityyppinen liikunta.

Pohdintani: Vaikka kuinka tykkään uusimmasta ihastuksestani sh'bamista, niin totuus on vaan sama vanha. Menen ihan tukkoon. Tässä ihastuksessa pohkeet ja penikat ovat muusia. Ok. Tiedän kyllä että kuuluu urheiluun, mutta tiedän kyllä mikä on tavallista, tervettä kipua ja tämä ei ole sellaista.
Aion käydä jatkossakin, mutta en välttämättä ihan joka viikko. Olen käynyt muutamana aamuna tekemässä intervalleja ja venyttelyt päälle.
Tästä ei ainakaan vielä ole tullut samaa tukkoa kuin jumppaamisesta. Kuunnellen liikutaan..

Lisäksi:
Sain mukaani hoitoa tukevat kukkatipat sekä ohjeet painella itselleni sopivia akupisteitä.

I'm in love!

Urheilumeikki (?)

Varmaan kokolailla kahtia jakavat on mielipiteet,vai mitä?

Itse käytän päivittäin meikkiä, ihan kevyt meikkaus.
Meikkivoide, silmien rajaus + ripsari.
Tämä on todella riisuttu versio siitä syystä, että en ole tippaakaan aamuihminen.
Kuten aiemmin kerroin, minut pelasti kotiäitinä olon se, että raahauduin ylos joka aamu ripsiväripurkin kautta. Tällöin kyllä laitoin melkein päivittäin myös luomiväriä.
Kun saan itseni aamumoodiin kunnolla, aioin ottaa aamuihini vaalean luomivärin ja kulmien fiksauksen.

Huomaatteko, että postauksiin vilahtaa näitä salaisia, tarkkoja pläänejä vuodelle 2015?
Pieniä aisoita, mutta suuria merkityksiä.

En ole varmaan paljastanutkaan, että olen yhdeltä ammatiltani kosmetologi. Minusta piti tulla isona yritysjohtaja, arkkitehti tai fyssari.
Nyt olen myynnin parissa ja täysin eri alalla kuin kosmetiikka :)

Asiaan takaisin:
Saako jumppatunnilla olla meikkiä?

Mielestäni voi olla ja on hyväkin olla, ellei ole mitään kunnon teatterimeikkiä. Tokin nekin taitaa olla tänä päivänä niin kehittyneitä, että päästävät kehon omat tuotteet läpi.
Kuitenkin jumppaamme ilmastoinnin alla ja pölyä sekä hikipisaroita lentelee ilmassa.
Oletko tullut ajatelleeksi, että meikki toimii myös suojana ulkomaailmaa vastaan? Väittäisin, että jos laitetaan kaksi toimistotyöntekijää rinnakkain. Toinen jolla on päivittäin meikkiä ja toinen joka ei käytä lainkaan meikkiä. Tai vaikka sama ihminen, mutta toinen puoli meikittä ja meikillä. Tulos on aivan varmasi nuorempi meikillisille ihmisellä, sillä hän saa mekaanista suojaa iholleen. Mahdollisen päivävoiteen lisäksi.
Kauhistelin omaa ihoani lähtiessäni paukkupakkasella aamulenkille, suoraan sängystä.
Tällöin iholla on vain ihon oma, erittämä öljy tuulta ja viimaa vastassa.

Kuivuus tuli parin päivän viiveellä, joten testailut on menossa mikä tähän on paras kaava. Yövoidetta kunnon kerros tai jopa öljy illalla?

Uimahalliin olen aiemmin varustautunut itseruskettavalla ja Sensain 38 C mascaralla. Ihana turvallinen oli kehomeikillä, (monesti myös laitan kasvoille) sekä ripsivärillä. Itselläni on ihan vitivalkoiset ripset, joten näytän todella haamulta ilman mitään väriä.

Muista siis:

• meikki on mekaaninen suoja
• varmista, että olet laittanut vähintään tuntia ennen jotakin kasvoihisi ennenkuin menet paukkupakkaseen, myös meikkivoide on hyvä valinta
• itseruskettava feikkaa keholla olevat pienet virheet
• meikki on kunnioituksen osoitus kanssaeläjiä kohtaan

Mielen esteet nurin

Onko kenelläkään muulla ongelma, kun ei oikein ehdi.
Lapset ja työ. Kodinhoito ja vielä se pakollinen ruuanlaitto?

Rakastan lukemista ja nappasin Suomalaisen kirjakaupan alesta Baba Lybeckin kirjan habaa, järkyttävään hintaan: alle 5€!

Työkaverini vilautti tätä syksyllä ja heti teki säväyksen.

Parhainta antia tähän mennessä on:
"Ihminen on mestari keksimään itselleen sääntöjä ja kieltoja, jotka hankaloittavat liikkellelähtöä". (s. 18)

Hän on selättänyt mielen esteensä ja lähtenyt juoksemaan suoraan ruokapöydästa, sillä muuten ei olisi saanut mahdutettua lenkkiä päiväänsä. Samoin juoksulenkit myöhään illalla, jopa yöllä sekä aamulla hän on testannut nämä kaikki.
Miksi ei?

Minä ainakin selitän monesti itselleni, että ei voi mennä lenkille, kun on liikaa pakkasta, vesisadetta, liian kuuma.
Koska sitten. Ja rakastan kaikkia edellämainittuja. Joten miksi ei?

Jos tälläisellä ihmisellä, joka on tehnyt samaan aikaan 11 tunnin työpäiviä, hoitanut lapset ja kodin ( taisi olla vielä opiskelut) - kun mies on ollut osin reissutyössä, on aikaa aloittaa maratonharrastus. Niin eiköhän se onnistu keltä vaan?

Kirja on aivan äärimmäisen positiivinen ja mukaansa tempaava, omasta mielestä juuri tämän tsempin ja valoisuuden vuoksi.
Käyppä kurkkaamassa onko vielä kaupunkisi kirjakaupassa tätä jäljellä!

Kahvi, nautintojen nautinto

Oma paheeni on kahvi.

Muutama kuukausi Thaimaassa ollessamme,
muut joivat limsaa, olutta, Breezereitä ja minä nautin kahveista.

Ihania erikoiskahveja, kylmänä ja lämpimänä.
Kaikki käy. Erilaiset paahdot ja ehdottomasti maidolla.

JA miljoonalla kalorilla!

Viimeksi eilen yritin hiukan vähentää kahvikuppien määrää.

Tuloksena ihan törkeä migreeni!

Pari kuukautta sitten olin ihan järkyttävässä vatsaflunssassa ja kroppani tuntien, kun pää juili migreenioireitaan, jouduin väkisin juomaan pari ruokalusikallista kahvia mustana ja oireet katosivat.

Riippuvaisuuttako ilmassa?

Suku vika, kun suksi ei luista, äidilläni on sama juttu.
He juovat miesystävänsä kanssa ennen nukkuumaan menoa vielä iltakahvit.
He käyvät humpalla jaffan voimalla ja jos tulevat aamun tunteina kotiin,
keittävät he vielä klo 3 yöllä sumpit.

Saan päivittäin hurjan määrän turhia kaloreita tästä mustasta ihmeaineesta, sillä juon melkein maidon kahvilla.
Olen yrittänyt ehdottaa töissä, että siirtyisimme rasvattomaan maitoon, mutta en ole saanut kannatusjoukkoja mukaan. Joten näillä korteilla mennään.
Viime päivinä nukkumattikin on ollut hiukan hakuisassa, joten yritän petrata tälläkin saralla ja keskitän kahvin litkimisen aamun ja aamupäivän tunteihin.

Jatkossa, iltapäivisin vaihtuu laatu:

kuvat pinterestistä

Jään odottamaan teen vaikutuksia :)

Ravitsemusterapeutin kynästä & pohdintaa

"Vinoutuneella suhtautumisella syömiseen tarkoitan syömiseen liian vakavasti tai liian huolettomasti suhtautumista eli yksinkertaisesti syöminen perustarpeena sivuutetaan tai sen rooli elämässä on korostunut."

Luin eilen iltasaduksi erilaisia blogeja ja tämä yllä oleva jäi vielä yön ylikin kummittelemaan ajatuksiini.
Luin tämän tekstin, joka on suora lainaus, blogista Lounaalla ravitsemusterapeutin kanssa.
Mielestäni tämä oli enemmän kuin hyvin sanottu!
Oma ongelmani syömisessä on se, että kun keskityn ja rajaan tiukasti asioita ruokavaliostani pois- onnistun. Mutta kun sattuu ensimmäinen repsahdun niin lannistun täysin.
Eli suhtaudun syömiseeni liian vakavasti, ja kun tästä vakavasti otettavasta ruokavaliosta satun lipeämään. Loikkaan heti toiseen äärilaitaan. Eli hypään heti liian huolettomaan syömiseen. Haloo! Kultainen keskitie tässäkin olisi pop!!

Kerroin aiemmin, että tilasin ruokavalion, oman ruokapäiväkirjani perusteella.
Ruokavalio ja siihen liittyvät kommentit olivat huippuja.
Oma tuuliajoni on estänyt siihen tarttumisen.
MUTTA pikkuhiljaa olen hivuttumassa sitä kohden.

Katri antoi minulle ruokavalion tehdessään aivan loistavat tienviitat ja ihanan rehellistä palautetta syömisistäni.
Ihastelen myös hänen tapaansa kirjoittaa blogia.
Ei mitään kaunisteluja asioista vaan tiukkaa faktaa. Täydellistä!

En halunnutkaan mitään muuta kuin yhden paperin ja analyysin tekemisistäni.
Tilanteeni on ollut pari viime vuotta se, että en ole pystynyt ottamaan kiinni tästä projektista nimeltä "minä".

Nyt ladut on pikkuhiljaa tampattu mielen perukoilla siihen malliin, että uskoa alkaa löytymään. Tämä yllä oleva Pinterestistä löytynyt kuva kertoo juuri olennaisen...

Uusi vuosi, uudet tuulet.

Ihanaa alkanutta vuotta ♥

Lupasitko mitään?

Lupasin itselleni olla laihempi.
Tarkat ja hiukan useampiriviset tavoitteeni ensi vuodelle olen kirjoittanut
mustaa valkoisella, omaan pienoiseen muistikirjaani. 
Kannan uskollisesti ja hiukan vanhanaikaisestikkin tätä mukanani joka paikkaan.

Vaihdoimme vuoden hyvien ystäviemme kanssa, jutellen, pelaten, hiukan kuohuvaa juoden, lapset leikkien, tinaa valaen, sädetikkuja polttaen...

Eilenkin yöllä maailmasta tuli parempi, kun saunoimme kahdestaan tämän arvokkaan ystäväni kanssa. Miehet olivat lasten kera tämän aikaa. 

Mammojen laatuaikaa :)

Mietittiin toisten ihmisten häikäilemättömyyttä ja ilkeyttä.
Kukaan ei toivottavasti tarkoituksella halua toiselleen pahaa. Nykyisessä maailmassa, kun esim. töissä kilpailu on veristä. On enemmän tai vähemmän YT- neuvotteluja, jolloin tulee normaali työelämän tilanteista kilpailuasetelmallista.
Tämä on todella raskasta henkisesti.

Tulimme maailmanparannuksessa siihen tulokseen, että jos saa omat jauhot pidettyä puhtaana, niin oma olokin on sen mukainen.

Itse olen kokenut viime vuosina ahdistusta melkein päivittäin erään huonosti käyttäytyvän ihmisen lähellä. Tänä Viime vuonna mottoni palkitsi minut, yritän aina ajatella "hyvällä saa hyvää ja pahalla pahaa".

En joudu olemaan tämän ihmisen kanssa enää päivittäin tekemisissä ja hän saa ympäristön, jossa ei voi ahdistaa ketään muutakaan.

Elämäntapamuutoksessa kun kroppa voi huonosti, mielikin on sykkyrällä väistämättä. Allekirjoittaako kukaan muu tätä?

Tai toisin päin, jos mieli on mustana- kroppakaan ei voi hyvin?

Onneksi ikä tekee tehtävänsä myös sosiaalisissa kanssakäymisissä.
Aika on ainakin omalla kohdallani liian arvokasta hukattavaksi ihmisiin, jotka kohtelevat minua väärin tai huonosti.
Sellaiset ihmiset eivät valitettavasti saa aikaani eivätkä kunnioitustani.
Tulen kaikkien kanssa toimeen, mutta onnekseni olen ymmärtänyt, että kaikkien kanssa ei tarvitse olla ystäviä tai yrittää väkisin olla tekemisissä.

On tilanteita, että joutuu kuluttamaan voimavarojaan, vaikka ei tahtoisi. Tällöin olen ajatellut etten voi antaa myöskään itsestäni pohjattomaan kaivoon energiaa. Ja kuihtua itse. Keino on toiminut ja osaan nykyään olla huomattavasti stressitömämpi kuin ennen.

Syvällisin miettein kohti huomista arkea.

Nopea innostuja ja lannistuja

Ehei, nyt en ole innostumisen jälkeen lannistunut.
Aloin selailemaan muutaman kirjoitukseni alaspäin.

Innostun nopeasti nollasta sataan ja näin iän myötä olen oppinut ehkä loiventamaan näitä tuntemuksiani.
Olen kylläkin perusluonteeltani melkoisen rauhallinen.
Ehkä tämäkin on osa elämäntapamuutostani. Loiventaa tuntemuksiani ja tämä toivottavasti vie pysyviin ja oikeisiin ratkaisuihin.

Luen paljon ja pohdin asioita miten vaikuttaisivat itseeni.
Tämä blogi toimii pitkälti kaiken oksennuspaikkana.

Ihana, että on paikka jonne laittaa nämä kaikki ylös ja voi palata myöhemmin esim. kirjoihin mitä on tullut luettua ja koettua.

Nyt muuten luen tätä kirjaa:

Kirjan alku paneutuu muutokseen, mitä meissä tapahtuu pään sisällä. Miten voimme hyödyntää itsetutkiskelun kautta onnistumista muutoksessa ja vastoinkäymisissä.

Kirjan vinkkeleitä ovat esim. tavoitteiden asettamisen tärkeys, konkreettiset tavoitteet, motivaation tärkeys, asenne, arvot, ajatuksen voima.

Aika heviä luettavaa, mutta antaa oikeasti ajattelemisen aihetta.

Erittäin hyvä osio löytyy kirjan takaosasta, jossa on perushyvä kotitreeni, aloittelijan ja edistyneen versiot joka liikkeestä.

Perusliikkeitä, ei mitään kikkailuja vaan rehellistä tekemisen meininkiä.

Vilkaiseppa kirjaa kun tulee vastaan!

William Davis: " Eroon vehnästä"

Rakastan lukemista, 
luen laidasta laitaan kaikenlaista kiinnostavaa.
Pitkän jonotuksen jälkeen luin viimein kirjan "eroon vehnästä".

Olen koeajanut Paleota yms. etsiessäni omaa, oikeaa tietäni joka edelleen on hiukan sumun peitossa.
Tämä kirja myötäilee paleota, mutta isoin synti on vehnä.
Sen välttäminen on kieltämättä henkisesti isompi asia kuin fyysisesti.

Tässä näytepala; 
Kirja oli minulla auki sivulta 241, 

EI PALUUTA VANHAAN :
" Kun olet noudattanut vehnätöntä ruokavaliota muutaman kuukauden ajan, saatat huomata, että vehnätuotteisiin palaaminen aiheuttaa ikäviä vaivoja, esimerkiksi nivelkipuja, astmaoireita tai ruoansulatusongelmia.
Oireita saattaa tulla, vaikka vieroitusoireita ei olisi ollutkaan.
Vehnän palauttaminen ruokavalioon aiheuttaa tavallisimmin "syndrooman", johon kuuluu ilmavaivoja, vatsan turpoamista, vatsakipuja ja ripulia, ja oireet kestävät 6-48 tuntia. Maha-suolioireet muistuttavat akuutin ruokamyrkytyksen oireita.
Toiseksi yleisin oireryhmä on nivelsärky eli niveltulehdusta muistuttava kipu, joka yleensä tuntuu monessa kehon osassa, kuten kyynärpäissä, olkapäissä ja polvissa."

Kirjoittaja on USA:ssa sydäntautilääkäri, joka hämmästeli miten itse oli ylipainoinen hyvästä ruokavaliostaan huolimatta.
Hän käytti ainoastaan täysjyvätuotteita, hölkkäsi päivittäin 8km jne.
Vehnän jättämisen jälkeen hän pääsi ihannemittoihnsa.
Kirjassa puhutaan myös kaikkien muiden viljojen poisjättämisestä sekä maitotuotteiden välttämisestä.

Itseäni kiehtoo ajatus mitä pelkkä vehnän poisjättö saisi aikaan.

Mitä mieltä olet?

Polar Loop, äidin salaiset liikunnat

Huoh, hengissä ollaan.
Elän ruuhkavuosia, kuten ehkä myös sinä.

Olen onnellinen,

• minulla on kaksi lasta ja yksi kaksilahkeisen sekä pieni maukuva kaveri.
• omistan täysipäiväisen työn, jossa viihdyn sekä työn että työkavereiden puolesta.
• lapsillani on monta ihanaa harrastusta- josta he oikeasti nauttivat.
• pyöritän omaa yritystä päätyön ohella.
• saan toimia luottamustehtävissä, olemalla yhden joukkueen joukkueenjohtaja ja toisen huoltaja.
• perhe, josta olen maailmaan ponnistanut, on minulle tärkeä ja läheinen.
• omistan ihania, erilaisia ja erityylisiä ystäviä.

Faktaahan on, että tunnit eivät tule lisääntymään kellossani.
Nyt on aika raivata kalenteriin mamman laatuajat.

Kaikki lähti tästä :

Teen päivätyökseni toimistotyötä. 

Ja jos en liiku lainkaan työpäivän jälkeen, askelsadoni on noin 3000 (!) askelta !!!
Varmasti sinä, joka olet seisomatyössä kauhistelet tätä.

kuutena päivän viikossa autoni starttaa lasten harrastukseen tai sivutoimisen yrittäjän menoihin.
Autoa on hirvittävän hankala ajaa polkemalla.
Aikataulut eivät anna myöskään periksi sitä, että menisimme pyörällä. Enkä kieltämättä nynnynä talvipyöräilijänä uskalla hypätä pyörän selkään ikinä, koskaan, milloinkaan lokakuun jälkeen pyörän selkään.

Olen ottanut tavaksi lisätä liikuntaani viikko toisen jälkeen / en ihan näin tiheästi, mutta keskittynyt pitämään olemassa olevan liikunnan ennallaan ja tavoite on lisätä määrää hiljalleen.. 

Edelleen koen ongelmaksi palautumattomuuden.
Ratkaisu: kävelyn sijaan uiminen, ei niin iso ongelma. Sillä käyn salaa tyttäreni harrastuksen aikana kroolaamassa. Ja ehdin venyttelemään vielä höyrysaunan lauteilla ♥ Älkää ihmetelkö, jos joku painaa laput silmillä uima-altaaseen ja saunaan, mitään vilkuilematta pukee päälleen ja katoaa viivana syksyn pimeyteen.
Se olen minä, nauttimassa täysin omasta ajastani. Tämä on yksi varastus kalenterista.

Toinen varastus on 4 kerran taivaallinen Metod Putkisto syvävenyttely peruskurssi. 

Apua mikä nautinto!
Kroppa jotenkin sulaa tunnilla hyvässä opetuksessa ja on täydellistä keskittyä hengitykseen ja kroppaansa puolitoista tuntia kerrallaan.

Milläs mallilla teidän syksyn liikunnat ovat?

Kaikella on aikansa ja paikkansa

Eiliseen postaukseen viitaten.

Olen siis tuskaillut liikakilojen kanssa muutaman vuoden.
Ja tuskailu jatkuu edelleen.
Tällä viikolla on rytissyt:

1. Olin kilpparitapaamisessa, jossa perhdyimme NLP-oppeihin. Huomasin, että olen hokenut koko ajan itselleni "en voi liikkua, en palaudu...". Nyt hoen itselleni "kyllä, minulla on mahdollisuus palautua", "voin liikkua omaan tahtiin". Muutan Olen muuttanut ajatteluni, niin että karsin ei/en-alkuiset ajatukset.
2. Tapasin monella tapaa omannäköisen ihmisen joka on ystäväniystävä, löysimme heti punaisen langan ja lähdimme toteuttamaan yhdessä yhtä projektia (tästä myöhemmin).
3. Olen tilannut Katrilta ruokavalioanalyysin, hän kirjoittaa Fit You Too- blogia. Kirjoitin sumeilematta ja säästelemättä normaalit päiväni. Koin jo kirjaamis-vaiheessa ahaa-elämyksiä.
   Mietin pitkään olisinko ottanut pidempiaikaisen etävalmennuksen Katrin kanssa. Mutta alkuksi päädyin tähän ratkaisuun.
   Valitsin Katrin, sillä hän vaikuttaa riittävän suoralta tyypiltä. Tarvitsen ihmisen joka ei hyssyttele, eikä silittele.
   Suora puhe on pop!
4. Luettuani pitkään mielessäni olleita kirjoja, koin monta ahaa-elämystä.
   Tämä heräämiseni saattaa johtua siitä, että viimein pääkopassa on vähän väljyyttä. Olen saanut töissä kaksi laajaa projektia päätökseen ja lisäksi lasten harrastukset ovat suuriltaosin kesätauolla.
   Huoh.

kuva pinterestistä