Jalkojen kolotuksiin ja levottomiin jalkoihin vinkki vitonen / Magneettipohjalliset

Jos minulle olisi sanottu kaksi vuotta sitten, 
että kirjoitan mustaa valkoiselle magneettituotteen toimivuudesta, olisin nauranut päin näköä.

Suurta helpotusta olen saanut nilkkojen jäykkyyteen ja pomppiviin jalkohin magneettipohjallisista, joita käytän villasukkien sisällä yön ajan.
Nilkkani ovat huomattavasti vetreämmät aamusta. 
Illasta ne auttavat taas levottomiin jalkoihini, jotka suorastaan pomppivat kun yritän saada unen päästä kiinni ilman pohjallisia.

Pohjallisten alla olevaa magneettityynyä käytän alaselän alla,

ja tämän avulla voin ongelmitta pestä kasvoni aamulla :)

Pienia ja toimivia juttuja, ainakin itselleni ♥

Omat, kilpirauhaseeni vaikuttavat vitamiinini

Kaikkien keho reagoi eri tavalla eri asioihin.

Oma löytämisensä on sopivien lisäravinteiden kanssa.

Tässä siivu omasta purkkikokoelmasta,
jonka koen jollakin tavalla vaikuttavan positiivisesti kilpirauhaseni toimintaan.

Takana pilkottaa Mucunapapu, jonka sekoitan yhdessä MSM- jauheen, puhdistamattoman merisuolan ja usein myös viherjauheen kanssa aamulla veden sekaan.
Mucunan pitäisi selventää päätä ja olen ollut huomaavini juurikin tälläistä vaikutusta.

MSM- jauheella on ollut selvästi niveliin ja kolotuksiin positiivinen vaikutus. Postaan tähän liittyen myöhemmin myös toisen niksin.
Palautuminen on edelleen suht huonoa, joten siihen en tällä ole ainakaan toistaiseksi saanut radikaalia parannusta MSM:llä. 

B12 vitamiinia otan kun muistan, eli jos aamulla on aivan järkyttävän takkuinen olo. Tämä pelastaa aamua. En tiedä miksen saa otettua joka aamu.
Pitää ilmeisti olla joku ässä vetää hihasta ;)

Kuvasta muuten puuttuu C-vitamiini, jota otan aamulla sillä MSM-jauhe imeytyy paremmin tämän vitamiinin kera. Samoin D-vitamiiinin ota aamuisin (kun muistan).

Spiruliinaa otan harvakseltaan, sillä jos otan joka päivä, huomaan kropan menevän ylikierroksilla. Yleensä otan tämän keskipäivällä.
Vaihtoehtoisesti otan Spiruliinan sijasta Kelppiä.

Voisin puhua magnesiumin tärkeydestä monta päivää.
En voi olla ilman, sillä saan ihan järkyttävät suonenvedot jalkoihin ilman tätä ihmeainettani. Koen, että myös unen laatuni on parempi magnesiumin kanssa.
Kelasinin magnesiumiin palaan aina takaisin, vaikka olen kokeillut mitä tahansa muuta merkkiä.
Nyt ajattelin antaa tilaisuuden Sami Sundvikin suosittelemalle merkille, klik.

Seleeni on nostettu monessa yhteydessä kilpirauhasen tärkeäksi vitamiiniksi. Tämän käytössä en ole huomannut mitään äärettömän radikaalia vaikutusta itsessäni. Tällä hetkellä on käytössä kuvassa oleva yhdistelmä. 

(Selasin aiempia postauksia ja huomasin, että sinkki purkki on tällä hetkellä tyhjä. Sitä olen ottanut myös iltaisin.)

Kiireisinä ja levottomina päivinä ota avuksi melatoniinin, jota olen saanut lääkärin lähetteellä 5mg:na. Aioin tilata IHerbistä edullisemmin, mutta sain testata tätä vahvempaa ystävältäni ja sainkin sitä sitten itselleni  työterveyslääkäriltä. Tämä tulee hiukan edullisemmaksi kuin luontaistuotekaupasta tai reseptivapaana.
Varsinainen ongelma uneni ei enää ole, mutta pelko unettomista jaksoista on niin suuri, että pidän tätä aina mukana, jos joudun nukkumaan muualla kuin omassa sängyssä.
Ongelmani edelleen unen kanssa on se, etten uskalla mennä ajoissa nukkumaan. Pelkään herääväni aamuyöstä, saamatta uudelleen unen päästä kiinni.

Onko sinulla joku ässä-tuote, jonka koet helpottavan oloasi tai tukevan tavoitteesasi?

Lähestyvä varhaiskeski-ikä

Mittarissani on tänä vuonna 37-vuotta.
Joka tuntui 14- vuotiaana siltä, että toinen jalka on jo maatumaisillaan.
Tässä iässä näköjään tuntuu siltä, että aika mukavaa ikäkautta tässä elellään.

Naapurini sanoi ihanasti, että 40-vuotiaana elämä vasta alkaa!
Tämä on kirkkaana mielessäni ja oikein odotan tuota rajapyykkiä!

Iästä johtuen, aineenvaihdunta ei ole ihan kukkeimmillaan.
Olen taistellut iän lisäksi myös kilpirauhasen jarruttavasta vaikutuksesta tuon aineenvaihdunnan kanssa.
Muutama vuosi sitten, treenasi oikeasti tosissani.
Ja paino junnasi. 
Todella kiitollista käydä muutaman kerran viikossa kahvakuulatreeneissä kilot olivat silloin 12/16kg. Joskus kahdella kuulalla nämä edellä mainitut yhtä aikaa. Painolle ei tapahtunut mitään. Lihasta toki oli, mutta oli myös toista koostumusta kehossani...

Toinen kilpirauhasen himmaus näkyi tämän saman vuoden aikana, kun kävin noin 2 kertaa viikossa suolla sauvakävelemässä.
Kaikki muut olivat punaisia ja hikisiä.
Minä olin valkoinen, hapoilla ja turvonnut.  Eli en hikoillut oikeastaan lainkaan. Join melkein kaksi litraa noilla keikoilla ja onneksi se poistui jossain vaiheessa muuta väylää pitkin, mutta näistä oireista oma kilpirauhasvaivani narahti.

Arvatkaapa miksi lopetin liikkumisen?

Oikein.
Kuvittele, että liikut yllä olevia määriä, ilman että se näkyy missään.
Ei eden hyvänä olona. Olin kaiken liikuntasuorituksen jälkeen niin turvonnut ja tönkkö, että endorfiinit olivat hyvin kaukana olemuksestani.

Pinterestistä löytynyt motivaatiokroppani yllä!!

Nyt alkaa lääkitys olemaan kohdillaan ja nuo valtaisat kaksi liikuntasuoritusta viikossa eivät ole aiheuttaneet mitään katastrofia kehossani.
Juoksemista kokeilin hiljakseen, mutta keho oirehti siihen, eli sen täytyy vielä antaa odottaa, että kroppa ehtii mukaan ajatukseen!

Oletko mukana nostamassa liikuntakäyriä kohti kattoa?

Mennään hitaasti ja varmasti kohti jokapäiväistä liikuntaa?

Rakas sinusta on tullut pullukka, toinen tuotantokausi

Katsooko kukaan ko. ohjelmaa?

Sarja on hiukan jenkkivivahteisesti tehty,
mutta oikeita ihmisiähän siinä on.
Jotenkin tuntuu hurjalta tiputtaa 7 viikossa miltei 20 kiloa!
Miten pää voi pysyä perässä tuon tahtisessa muutoksessa?

Ok, raha voi hiukan auttaa ajatusmaailmaa pysymään perässä.
Mutta silti, uskon että aika tiukan kamppailun saa käydä ohjelman aikana ja sen jälkeen, että kilot ovat poissa ikuisesti.
Ihana oli eilisessä jaksossa katsoa, kun Sanna sai tiputettua yli kymmen kiloa, ja suurin saavutus myös minun mielestäni oli itsetunnon koheneminen.

Muistan kun olin äitiyslomalla esikoisestani ja elin elämäni rankinta jaksoa. Muutaman tunnin yöunilla, vaativan, aktiivisen, mutta iloisen ja seurallisen lapsen kanssa.
Selvisin päivistä sillä, että päätin aamulla herätessä laittaa aina ja jokaikinen päivä vähintään ripsiväriä. Usein laitoin luomivärit yms. kevyen päivämeikin.
Toinen selviytymiskeino oli liikunta. Tein noin 1-3 kertaa päivässä parin tunnin kävelylenkkejä ja myöhemmin vaihdoin yhden lenkeistä juoksuksi.

Näillä selvisin tuon vaikean ajan yli.

Mitä tapahtuu ihmiselle kun kilot määrittävät ihmisyytesi, ja alkaat tiedostamatta tai tiedostetusti muuttumaan näkymättömäksi?
Monet noista TV-ohjelmien isoista pudottajista sanovat kilojen lähdettyä, 
että he kuvittelivat olevan vain vähän ylipainoisia, 
kunnes näkevät itsensä keventyneen olemuksen. Jos itse tiedostaa kilot ja muuttuneen olemuksen, onko ihmisen suojakeino laittaa pää pensaaseen?

Olen itse tasaisesti lihava, eli en monekaan silmään näytä lihavalta sillä hienosti paino jakaantuu koko kehoon. Omaan silmään näytän ja tunnun kyllä.
Äitini sanoi, että ole vain tyytyväinen itseesi ei sillä ulkonäöllä ole niin merkistystä.
En itse pidä sitä merkityksellisempänä vaan kaikkea sitä muuta mitä kilot tuovat tullessaan: Energiatason laskeminen on mielestäni kaikkein pahinta!

Treenivaatteita maailmalta osa 2

Itselläni treenivaatteiden päivitys ei ole tällä hetkellä ajankohtaista,
mutta ihanaa fiilistellä näitä herkkuja!

Täältä SoActive-sivulta en ole itse tilannut,
mutta muutama ystäväni on tilauksen naputellut.

Nämä helmet olivat niin keväisiä:

Nämä ottaisin vaikka heti omaan kaappiini:

Ykkösinhokkini pukeutumisessa on varmaan monen muun tavoin sukkahousut.
Hyvänä kakkosena itselläni tulee ylläkin olevat treenitopit/liivit.
Miksi ihmeessä ne täytyy tehdä pään yli vedettäväksi.

Ostin jokin aika tälläiset, mutta muun merkkiset:

Kunnon tuki ja VETOKETJU edessä!

Onko joku kokeillut juuri näitä, onko yhtä hvyät kuin miltä tuntuu?

Treenivaatteita maailmalta osa 1

Olen muutaman kerran tilannut Nextiltä treenivaatteita;
oli ihana käydä nuuhkimassa heidän urheiluvaatetuulia, 
kevät jo näkyi heidän sivuillaan:

Itse pidän Nikestä tyylillisesti ja muutenkin,
tykkään tälläisistä tavallisista ja tavallisen värisistä urheiluvaatteista.
Tästä pääset yllä olevalle sivulle, klik.

Adidaksesta otin näytteeksi kuvakaappauksella hiukan provosoivamman vaihtoehdon :)
Oma silmä näkee näissä printeissä lapsuuden muistoja.
Muistan voimistellessa meillä olleen juuri tämän kaltainen tuulitakki (!).

Casual- mallistossa oli hiukan vielä enemmän kuviota :)

Silti jotenkin niin symppiksiä :)

Muista tarkistaa, jos tilaat täältä putiikista, että oikealla ylhäällä liehuu Suomen lippu!

Muussa tapauksessa tilaus ei etene.
Lipun saa valittua etusivulta ja menemällä sivun ala osaan.

Olen kokeillut joskus valikoiman vuoksi tehdä Brittikaupan puolelta tilauksen, 

se jämähtää johonkin filtteriin- eikä tilaaminen onnistu vaikka kuinka yrittäisi puhua asiakaspalvelun kauttakin :)

Miten arki luistaa elämäntapamuutos mielessä?

Tämä ei ollut ensimmäinen arkipäiväni,
mutta tuntuu että ympärillä oleville tämä on vasta ensimmäinen varsinainen askel arkeen :)
Lapsen kiikuttaminen hoitoon alkakoon taas ja toisen kouluun lähettäminen.
Asiakkaat ovat heränneet joulupuurojen äärestä ja kuhina alkaa käymään töissä käytävilläkin. 

Olen työpaikassa, johon voi kantaa omat eväät mukana tai olla ruokatoimittajan listojen armoilla. Joskus, harvemmin, käymme kavereiden kanssa kaupungissa lounaalla.

Ruuan toimittajallamme on kyllä todella monipuolista ruokaa.
Tänään valitsin listalta kalakeiton,

• Seitä, perunaa, purjoa, vaaleassa liemessä.
  Luultavasti loraus myös kermaa.

HUOMIO TÄSTÄ edellämainitusta: 
Luultavasti liian vähäisen proteiinin vuoksi, nälkä iski jo kahdelta.

Siihen ei auttanut  proteiininpatukat kuin hetkeksi.

Kotiin mennessä viiden korvilla, nälkä kurni:
lapsilla ei ollut kuitenkaan nälkä, sillä hoidossa/koulussa oli ollut spagettia ruuaksi. Lisäksi esikoinen piti viedä klo 17:30 voimisteluharkkoihin.

Ratkaisu: lämpimät voileivät tonnikalalla, pestolla ja juustolla, vanhemman tytön voimistelun jälkeen.

Lopputulemana siis: huomio proteiinin tärkeydestä!

Aamupalana söin itselleni tyypillisen jälkiuunileivän, oivariinilla sekä avokadolla.
Tästä minun on äärettömän vaikea luopua.
Näinollen olen tehnyt itseni kanssa kompromissin, 

sillä Oulaisen Jälkiuunileipä ei sisällä vehnää. Kokeilen miten tällä pääsee tavotteissa eteenpäin, jos tämän aamuleivän säilyttää pääsääntöisesti päivän ainoana leipänä.

Mutta: kysymys kuuluu, jos aamupäivän "ruokailut" ovat ilman proteiinia

---> onko lopputulos koko päivän kestävä nälkä?

Päämääräni on kokeilla mikä kombinaatio sopii itselleni kaikkein parhaiten.
Kokeillessani viime viikolla työlounaana kasvisosekeittoa kahdella keitetyllä kananmunalla.
Lopputulos oli aivan erilainen kuin tämän päivän nälkäpäivä ja nälkäkiukku.

Mielummin syön itselle sopivalla tavalla ja pidän nälkäkiukkuni kurissa :D

Uskon, että lähipiiri on samaa mieltä. Vaikka se sitten lopputuloksena johtaisi jälkiuunileivästä luopumiseen.

Pst. Vaa'alle uskaltauduttuani,

jouluiset turvotukset olivat onneksi poissa. Nyt voi lähteä tiputtamaan elopainoa tutuista luvuista. 

Kahvi, nautintojen nautinto

Oma paheeni on kahvi.

Muutama kuukausi Thaimaassa ollessamme,
muut joivat limsaa, olutta, Breezereitä ja minä nautin kahveista.

Ihania erikoiskahveja, kylmänä ja lämpimänä.
Kaikki käy. Erilaiset paahdot ja ehdottomasti maidolla.

JA miljoonalla kalorilla!

Viimeksi eilen yritin hiukan vähentää kahvikuppien määrää.

Tuloksena ihan törkeä migreeni!

Pari kuukautta sitten olin ihan järkyttävässä vatsaflunssassa ja kroppani tuntien, kun pää juili migreenioireitaan, jouduin väkisin juomaan pari ruokalusikallista kahvia mustana ja oireet katosivat.

Riippuvaisuuttako ilmassa?

Suku vika, kun suksi ei luista, äidilläni on sama juttu.
He juovat miesystävänsä kanssa ennen nukkuumaan menoa vielä iltakahvit.
He käyvät humpalla jaffan voimalla ja jos tulevat aamun tunteina kotiin,
keittävät he vielä klo 3 yöllä sumpit.

Saan päivittäin hurjan määrän turhia kaloreita tästä mustasta ihmeaineesta, sillä juon melkein maidon kahvilla.
Olen yrittänyt ehdottaa töissä, että siirtyisimme rasvattomaan maitoon, mutta en ole saanut kannatusjoukkoja mukaan. Joten näillä korteilla mennään.
Viime päivinä nukkumattikin on ollut hiukan hakuisassa, joten yritän petrata tälläkin saralla ja keskitän kahvin litkimisen aamun ja aamupäivän tunteihin.

Jatkossa, iltapäivisin vaihtuu laatu:

kuvat pinterestistä

Jään odottamaan teen vaikutuksia :)

Lemppari proteiinipatukat, eivät maistu pahvilta ;)

Itselläni on todella tarkka makuaisti, 
mistä pidän, pidän täysillä.
Mistä en pidä, en pidä lainkaan.
En ole vielä löytänyt omaan suuhun sopivaa proteiinipatukkaa,
kunnes:

Ystävältäni sain maistaa kikkareen näistä:

Nyt kiikuttelen käsilaukussa hätätilanteiden varalla omiani.
Erityisesti tuo juustokakku oli herkkua.

Johannan innoittamana aioin sujauttaa näitä välipaloiksi ja puoliskan kerrallaan. 

Ravintosisältö ei ole pöllömpi ja näiden koko on hiukan pienempi kuin kaupassa vieressä olevien.
Tässä esimerkki toisesta, enkä muista kummasta, sisältö ei paljoa eronnut joka tapauksessa.

Olen löytänyt näitä ainostaan S-Markettien valikoimasta.

Iloista loppiasehtoota!

Ravitsemusterapeutin kynästä & pohdintaa

"Vinoutuneella suhtautumisella syömiseen tarkoitan syömiseen liian vakavasti tai liian huolettomasti suhtautumista eli yksinkertaisesti syöminen perustarpeena sivuutetaan tai sen rooli elämässä on korostunut."

Luin eilen iltasaduksi erilaisia blogeja ja tämä yllä oleva jäi vielä yön ylikin kummittelemaan ajatuksiini.
Luin tämän tekstin, joka on suora lainaus, blogista Lounaalla ravitsemusterapeutin kanssa.
Mielestäni tämä oli enemmän kuin hyvin sanottu!
Oma ongelmani syömisessä on se, että kun keskityn ja rajaan tiukasti asioita ruokavaliostani pois- onnistun. Mutta kun sattuu ensimmäinen repsahdun niin lannistun täysin.
Eli suhtaudun syömiseeni liian vakavasti, ja kun tästä vakavasti otettavasta ruokavaliosta satun lipeämään. Loikkaan heti toiseen äärilaitaan. Eli hypään heti liian huolettomaan syömiseen. Haloo! Kultainen keskitie tässäkin olisi pop!!

Kerroin aiemmin, että tilasin ruokavalion, oman ruokapäiväkirjani perusteella.
Ruokavalio ja siihen liittyvät kommentit olivat huippuja.
Oma tuuliajoni on estänyt siihen tarttumisen.
MUTTA pikkuhiljaa olen hivuttumassa sitä kohden.

Katri antoi minulle ruokavalion tehdessään aivan loistavat tienviitat ja ihanan rehellistä palautetta syömisistäni.
Ihastelen myös hänen tapaansa kirjoittaa blogia.
Ei mitään kaunisteluja asioista vaan tiukkaa faktaa. Täydellistä!

En halunnutkaan mitään muuta kuin yhden paperin ja analyysin tekemisistäni.
Tilanteeni on ollut pari viime vuotta se, että en ole pystynyt ottamaan kiinni tästä projektista nimeltä "minä".

Nyt ladut on pikkuhiljaa tampattu mielen perukoilla siihen malliin, että uskoa alkaa löytymään. Tämä yllä oleva Pinterestistä löytynyt kuva kertoo juuri olennaisen...